Talousarviopuhe vuodelle 2019

Lieneepä korkea aika muistaa edes laittaa tämä viime joulukuinen puheeni tänne blogiin, vähän niin kuin muistoksi. Ja vaalipäivän kunniaksi.
Tilannehan on tuosta jo elänyt, suhteessa teatterin väistötiloihin. Valtuusto otti pienen aikalisän, ja väistötila-asiaa piti vielä kartoittaa, päätös tehdä huhtikuun 1.päivän kokouksessa. No, toisin kävi, mutta sentään päätöksiä tehdään huhtikuun aikana.
Tammikuussa tuli markkinoille uusi tila, Etran halli Karjalahdella, ja teatteritoiminnalle se on soveltuvampi kuin Postitalo, joka vielä joulukuussa oli ainut tila, joka ylipäätään tuli kyseeseen. Siksi tietty myös niin vahvasti sitä silloin kannatin. Tärkeää kun on saada toimivat tilat mahdollisimman pian, sekä toimintamme turvaamiseksi että terveydellisistäkin syistä. Tämänhetkiset tilat eivät sovellu pitkäaikaiseksi väistöratkaisuksi monessakaan mielessä. Asiaa voin avata joskus toiste enemmän, mutta nyt läväytän tähän tuon puheeni valtuustossa ja saan hieman kevyemmän sydämen; edes yksi blogiteksti tänäkin vuonna....

Arvoisa puheenjohtaja, parhaimmat valtuutetut ja muut kanssakemiläiset

                      Ihminen on uusiutuva luonnonvara. Ei pelkästään sukupolvesta toiseen, me jokainen uusiudumme, koko ajan. Me tässä salissa istujat emme ole soluiltamme samoja ihmisiä kuin olimme syntyessämme. Se käsi, joka viittasi aikoinaan koulussa, ei ole sama käsi, joka nyt painaa äänestysnappia. Ainoastaan päämme sisällä uusiutuminen tapahtuu hitaasti. Myös solutasolla. Ehkä sen vuoksi ajatusmaailmamme muuttuu niin hitaasti.

                      Vaikka me uusiudumme aivan itsestämme, taistelemme silti ajan hammasta vastaan. Meidän pitää pitää huolta itsestämme, ja kaikesta mitä ympärillemme rakennamme. Emme pysy terveenä ilman hoitoa, niin eivät pysy rakennuksemmekaan. Me olemme vastuussa niiden uusiutumisesta.

                      Minun piti puhua tänä vuonna uusiutumisesta. Uusiutuvasta energiasta. Uusiutuvista ajatusmaailmoista. Vihreän Kemin tulevaisuudesta. Toisin käy.

Ei ole tapaistani toistaa itseäni näissä puheissa, mutta nyt joudun niin tekemään. Viime vuonna sanoin näin:

Kulttuurikeskus on kunnoltaan tikittävä aikapommi, joka alkaa olla lähellä räjähtämistä. Sairaslomat ovat lisääntyneet, joillekin tiloissa oleskelu on muuttunut jo mahdottomaksi. Kulttuuripuolen ihmiset ovat varovaisia, jopa terveytensä uhalla, valittamaan työskentelyolosuhteistaan.

Kemi on kuitenkin kulttuurikaupunki, ja sen komea Kulttuurikeskus
ansaitsee arvoisensa kohtelun. Vuoden 2019 talousarvion yhteydessä on puhuttava jo vakavasti
massiivisesta remontista.

Arvoisat kuulijat, te tiedätte, mitä tänä syksynä tapahtui. Aikapommi teatterin osalta räjähti. Nyt on puhuttava vakavasti. Nyt viimeistään on aika kantaa vastuu.

Kaupunginjohtaja on esittänyt – ja kaupunginhallitukselta esitys on edennyt valtuustolle samoin sanankääntein – seuraavaa, lyhyesti: Teatteri jatkaa toimintoja nykyisissä väistötiloissa vuoden 2019. Jatkossa pohditaan teatterin tulevaa toimintakonseptia ja organisoitumismuotoja.

Hieman nykyisistä väistötiloista: Kaikki teatterilaiset eivät vielä edes ole väistötiloissa. Terveydelle haitallisissa Kulttuurikeskuksen tiloissa sijaitsevat yhä muun muassa teatterin paja, tarpeisto ja tarkkaamo. Tiloihin jääneet ovat jo joutuneet hakemaan sairaslomia sisäilmaoireiden vuoksi. Tila on hyvää vauhtia menossa täyteen toimintakieltoon. Kaupunki on velvollinen osoittamaan työntekijöilleen terveet työskentelytilat.

Osalle väistötiloina toimivat Tullimakasiini sekä Pirtti.

Tullimakasiineille mahtuu avotoimistoja, jossa esimerkiksi kirjoitustyöhön ei ole omaa rauhaa. Muun muassa dramaturgille ja ohjaajalle ei ole osoitettu työhönsä soveltuvia työpisteitä. Makasiini on lähes täysin soveltumaton esitystoimintaan, yleisölle ei ole lämpiötiloja, näyttelijöille ei pukuhuonetta, katsomoon mahtuu 40 katsojaa. Tila soveltuu hyvin harvalle näytelmälle, ja katsojaluvut esitysmäärästä riippumatta jäävät pieniksi.

Pirtti on suojeltu rakennus, joten kokonaisvaltaisen ääni-, valo- ja lavastesuunnittelun saavuttaminen on mahdotonta. Tämä rajoittaa jyrkästi tilaan sopivien esitysten valikoimaa. Kampaamoa ei ole, saatikka näyttelijöille kunnollisia työtiloja.

Tila ei myöskään ole esteetön – monilla katsojillamme on vaikeuksia päästä katsomaan esityksiä, tai se on jopa mahdotonta. Kaupunginhallitus myönsi rahoituksen kulttuuri- ja liikuntapuolen yhteiselle ILMI-hankkeelle, johon teatteri oli suunnitellut osallistuvansa tuottamalla kehitysvammaisten esityksen omiin tiloihinsa. Tämä ei tule onnistumaan, jos tila ei ole esteetön.

Pirtin katsomoon mahtuu 120 katsojaa, reilu kolmasosa siitä, mitä teatterin päänäyttämön katsomoon. Varastointitilan puutteen vuoksi tilassa voidaan esittää vain yhtä näytelmää kerrallaan. Tämä vähentää esitysten ja ensi-iltojen määrää radikaalisti.

Lisäksi teatterin vallatessa Pirtin viedään kemiläisiltä suosittu harrastus- ja juhlatila. Kaupunginorkesteri oli vain yksi tieltämme häädetyistä toimijoista kaupungissa, jonka kulttuuritilat ovat todella vähissä. Pirtti toimii erinomaisena konsertti- ja tapahtumatilana, mutta kehnosti teatteritilana.

Johtuen evakkomme terveydellisistä syistä, tulisi näissäkin tiloissa suorittaa sisäilmapainotteinen kuntotarkastus, jotta emme mene vahingossakaan ojasta allikkoon.

Kaupunginjohtajan mainitsemasta selvitystyöstä jokunen sana. Väistötilojen osalta asia on jo selvitetty. Väistötilatyöryhmä on kolunnut läpi Kemin kaikki mahdolliset ja mahdottomat väistötilat. Mitään uutta asiaa selvittämällä ei löydy. Jos jokin kaupungin omistama tila olisi otollinen teatterille, se kyllä olisi löytynyt ja väistötilaksi ehdotettu. Työryhmän ehdottamat väistötilat – Postitalo sekä Dahlin halli -  ovat saatavilla, olosuhteisiin nähden mahdollisimman käytännölliset ja pidempiaikaisiksi väistötiloiksi sopivat. Postitalo voidaan vuokrata turvalliseksi 8 vuoden määräajaksi, jolloin kaikki tiloissa mahdollisesti tarvittavat huollot menevät omistajan- valtion -piikkiin. Tilojen vuokra on alhaisempi kuin teatterin vuokra Kulttuurikeskuksella oli – eikä vuokranantaja siellä ottanut aidosti vastuuta tilojen kunnossapidosta.

Ostamme Postitalolla väistötilana vähintään 8 vuotta aikaa, jotta saadaan muut, kiireisimmät remontti – ja uudisrakennuskohteet kaupungissamme alta pois. Mikäli Postitalon remonttia siirretään vuodella, tila ei välttämättä enää ole edes saatavilla, eikä sen remontti tule yhtään sen halvemmaksi. Investointipotti ensi vuodelle on tämänvuotista suurempi, ja velan ottaminen kirpaisee vielä enemmän. Postitalo ei ole mikään paratiisi, mutta se on hyvä kompromissi tilanteessa, jossa seuraava vaihtoehto on ainoastaan uuden teatteritalon rakentaminen tai Kulttuurikeskuksen remontti, joiden molempien hintalappu on vähintään kymmenkertainen. Mistä sen tietää, vaikka Postitalo osoittautuisi niin toimivaksi tilaksi, että siitä voidaan joskus myöhemmin huomattavasti pienemmällä satsauksella luoda meille uusi, uljas teatteritalo.

Jos teatteri jatkaa nykyisissä väistötiloissa, kaupunki menettää vähintään 100 000 € suoria tuloja jokaista vuotta kohti. Tämän päälle tulevat vielä epäsuorat tulot (hotelliyöt, ravintolat, kampaajat, kuljetusyhtiöt, vaatekaupat jne.) joiden tuotto on vähintään toinen mokoma. Unohtamatta hankalammin mitattavia mutta aivan yhtä tärkeitä terveydellisiä, henkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Teatteri puhuttelee meitä parhaimmillaan solutasolla. Sen moni täälläkin istuva on kokenut.

Teatterin organisoitumismuodon tarkastelu puolestaan ei juuri nyt ole ajankohtaista – ja sen linkittäminen väistötila-asiaan on täysin perusteetonta. En ollut ajatellut asiaan edes puheessani tarttua, mutta saatuani aamun Lapin Kansasta luettavakseni vähintäänkin muunneltua totuutta, on hyvä tehdä pari asiaa selväksi. Kaupunginjohtaja väittää lehtijutussa, että laitosteatterissa sitoutuu paljon varoja seiniin ja valtionosuuksissa tulee vuosittain satojatuhansia euroja takkiin verrattuna mm. yhtiömuotoiseen teatteriin. Tämä ei pidä paikkaansa. Ei laisinkaan.  Valtionosuus on aina sidonnainen henkilötyövuosiin, hallintomuodosta huolimatta, ja henkilötyövuodet ovat vaarassa vähentyä niin kauan kuin olemme evakossa. Itse asiassa evakkotiloissa silloin toimineessa Kuopion kaupunginteatterissa vuonna 2013 tehdyn laskelman mukaan heille osakeyhtiö olisi tullut vuositasolla noin 100 000 euroa kalliimmaksi. Kuopio jäi täyskunnalliseksi. Arvoisat valtuutetut, minä painotan vielä, että teatterin yhtiöittäminen ei vähentäisi kaupungin osuutta teatterin kuluista penniäkään.

Ja yhtiömuotoinen teatteri jos mikä vaatii seinät ympärilleen. Usean kaupungin esimerkkitapausten valossa vaikkapa yhtiömuotoiseen teatterimalliin siirtyessä on aivan elinehto, että teatterilla on vakituiset tilat ja toiminta jälleen vakaalla pohjalla. Suuri osa kannattavuudesta tulee mm. tilojen vuokraamisesta muidenkin käyttöön.

Vaikka toimintamalli jatkossa muuttuisikin, ja vaikka kaikkien toivoma kuntien välinen tai yritysyhteistyö toteutuisi, ei ole mikään ongelma vaihtaa tai lisätä tilojen vuokran maksajia kesken sopimusta.  Mainittakoon, että Oulullakin oli tällaisia toiveita yhteistyöstä, mutta eipä ole tärpännyt sielläkään. Kuntaliitokset lienevät ainoa toivo muodostaa Meri-Lapin teatteri, jota vastaan teatterilaisilla ei ole kerrassaan mitään.

Ja olipa hallintomuoto mikä tahansa, ainut teatterin toiminnan mahdollistava asia on valtionosuusjärjestelmä. Näin on jokaisessa maamme kaupungissa, olipa kyseessä täyskunnallinen, yhdistysmuotoinen tai vaikka yhtiömuotoinen teatteri.

Mitä kauemmin teatteri on väistötiloissa, sitä kauemman aikaa menee kerätä takaisin menetetty yleisöpohja. Elävä kaupunki tarvitsee paikalliskulttuurinsa, ja Kemille teatteri on ollut paikallinen ylpeys - Suomen toiseksi vanhin täyskunnallinen teatteri, jonka juuret menevät 1800-luvun loppupuolelle saakka. Älkäämme näivettäkö teatteriamme hengiltä.

Vihreiden valtuustoryhmä esittää, että Postin talosta (Asemakatu 12) sekä Dahlin hallista (Asentajankatu 10) remontoidaan teatteritoiminnalle soveltuvat tilat, mikäli ne kuntotarkastuksessa osoittautuvat terveiksi. Tilat vuokrataan kahdeksan vuoden määräajaksi, ja näin saadaan mietintäaikaa teatterin uusien toimitilojen suunnitteluun ja toteutukseen. Samalla ostetaan aikaa muiden akuuttien remontti – ja uudisrakennuskohteiden toteuttamiseksi ensin.

Tilojen remontin hinta-arvio on 1000 000 euroa. Summa katetaan vaiheistamalla rantabulevardin ja urheilupuiston investointeja, sekä tarvittaessa ottamalla osa summasta lisävelkana. 

                     

Ostamme aikaa keskittyä Kulttuurikeskuksen toisten osastojen ongelmiin. Ostamme aikaa keskittyä päiväkoteihin, kouluihin, uimahalliin, urheilupuistoon, huonokuntoisten kaupungin kiinteistöjen kuntokartoitukseen.

Muulta osin talousarvio on ryhmämme puolesta valmis pakettiin neuvoteltavaksi. Keskusteluissa ollut kaupungin kiinteistöjen kuntovastaavan viran perustaminen ymmärtääkseni löytyy raamista. Virkaan astuvalle täytyy löytyä myös resurssit alkaa laatia selkeää ja kaikille avointa kuntoraportointia ja kuntotarkastuksia kaupungin kiinteistöissä. Tulevina vuosina sisäilmapainotteisiin kuntotarkastuksiin tulee budjetoida vuositasolla rahaa. Se on meidän vastuullamme päättäjinä. Teatteri ei ole ainut kaupungissamme tikittävä aikapommi.  

Arvoisat kuulijat, Kemi on ihmekaupunki. Vastakohtien kaupunki.  Punainen Kemi, joka yksityisti sairaalansa. Vihreä Kemi, joka satsaa kaukomatkailuun. Mutta ennen kaikkea olemme työläisten Kemi, joka toivoakseni tuntee vastuunsa työläistensä terveydestä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Ihan solutasolla.

Kiitos.



p.s. Alun kuva on Saamelandia-näytelmän ensi-illasta. Tuohan on se surullisenkuuluisa esitys, joka ehti vasta saada siivet alleen, kun teatterilla riehui sähköpalo, joka turmeli lavasteet, pyöräytti aikataulut perseelleen ja sysäsi lopulta Saamelandian mahdottoman paluun totuuteen. 
Pieni lovi jäi sydämeen siitä. 

Vihreiden talousarviopuheenvuoro vuodelle 2018; Case Kulttuurikeskus

Suuressa laupeudessaan kollegani valtuustossa antoivat minun pitää puheeni ensimmäisenä, vaikka protokollan mukaan mennään suuruusjärjestyksessä, aloittaen suurimmasta. Mutta minun täytyi ehtiä teatterilavalle kekkuloimaan, joten pamautin tämän heti kärkeen. Piti muuttaa pari sanaa lennossa, mutta muuten se meni täten.

Mainittakoon, että ehdin vielä lavalta takaisin kokoukseen ja sain istua vielä tuntikausia vääntäen kokoon talousarviota. Puheessa mainitsemani koulupsykologin tarve käsitellään eri kautta ja asialle pyritään tekemään parantavia liikkeitä, vaikkei nyt talousarviossa näykään.
Kulttuurikeskuksen kunnosta puhuminen synnytti lehtijutun, mutta katsotaan, mitä muuta.
Kulttuurikeskuksen aulassa olevan vuotoämpärin ankka sai tänään virallisen nimen. Usko. Usko on päivittäin koetuksella.


Arvoisat valtuutetut ynnä muu läsnäolijisto.

Tasan sata vuotta sitten vastaitsenäistyneessä Suomessa kyti kansalaissodan liekki. Kemissä,
pohjoisen punaisessa polttopisteessä, suojeluskunta keräsi pientä joukkoaan, marraskuun suurlakon
aikana muodostuneet työläisten punakaartit kokoontuivat työväentaloilla. Elettiin aatteellisen
ilmastonmuutoksen pyörteissä.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, ilmastonmuutos on muuttanut muotoaan, jakautunut. Toisaalta Kemi
on edelleen pohjoisen punainen polttopiste, joka nostaa veroprosenttiaan ja investoi reippaasti,
kuten punaisen kaupungin kuuluukin. Toisaalta poliittisen ilmaston täytyy todeta muuttuneen
radikaalisti, onhan Kemi lähdössä mukaan sote-projektiin, joka on aivan värispektrin toisessa
laidassa.
Oletan, että aiemmat puhujat ovat jo käsitelleet puhki niin soten, Kaidin kuin matkailunkin,
unohtamatta kouluverkkoa ja maakuntauudistuksen hankalasti ennakoitavia vaikutuksia, joten
keskityn hetkeksi siihen todelliseen ilmastonmuutokseen.
Tehdessäni puolitoista vuotta sitten aloitteen Kemin liittymisestä hiilineutraalien kuntien
verkostoon eräs silloinen valtuustokollegani kommentoi, että kaikki meidän pyristelymme on
turhaa; hän oli käynyt Hong Kongissa, ja todennut, että jokainen hiilidioksidikilo jonka jätämme
päästämättä täällä, päästetään satakertaisena siellä.
Jokaisella teolla on kuitenkin merkitystä. Jokainen ihminen jokapäiväisillä valinnoillaan, jokainen
kunta päätöksillään vaikuttaa pallomme tulevaisuuteen. Siksi olen iloinen esityslistalla tänään
olevasta Vihreä ja kestävä Kemi-toimintamallista ja pyrkimyksestä saavuttaa ISO-standardi
vuoteen 2019 mennessä.
Pessimisti saattaa nyt kysyä, korreloiko tämä toimintamalli Kaidi-hankkeen kanssa, joka
toteutuessaan saattaisi tarkoittaa ilmastonmuutokselle hallaa niin sademetsähakkuisiin verrattavan
puuntarpeensa kuin biodieselin kyseenalaisen puhtauden kautta. Tai korreloiko toimintamalli
matkailun kasvamisen kanssa, se kun tarkoittaa lisääntyvää liikennettä, lisääntyviä päästöjä.
Yltiöpessimisti tosin ei usko Kaidi-hankkeen edes toteutuvan, koska kauaskatseiset kiinalaiset
saattavat jo nähdä dieselin tulevaisuuden polttoaineena – se kun ei näytä ruusuiselta sähköautojen
kehittyessä huimaa vauhtia ja joidenkin valtioiden uhatessa jo kieltää dieselautot tantereellaan
tyystin.
Mutta pyydetään näitä pessimistejä nyt vaikenemaan. Tulivatpahan kuulluiksi.
Ilmastonmuutos vaikuttaa rakennuksiimme. Talousarvion riskienhallinta-osiossakin mainitaan sään
ääri-ilmiöiden ennustettu lisääntyminen. Pahimmissa skenaarioissa merenpinta tulee nousemaan
huomattavasti nopeammin kuin Kemi tällä hetkellä merestä kohoaa – Sauvosaari on ehkä
tulevaisuudessa jälleen nimensä veroinen.
Ilman vedenpinnan nousuakin rakennuksemme altistuvat yhä kovemmalle rasitukselle säätilojen
vaihdellessa. Tämä on otettava yhä paremmin huomioon uusiorakentamisessa, mutta myös vanhoja
korjatessa.
Koulu – ja päiväkotiverkostomme on nyt remontin ja muutoksen alla, ja hyvä niin. Investoinnit
vievät velkataakkamme lähelle sataa miljoonaa, muttei vielä tuon maagisen rajan yli. Maaginen raja
tulee tosin ylittymään toivottavan pian.
Kemin Kulttuurikeskus on saanut sekä kaupunkilaisilta että vierailjoilta kehuja. Harvoin saman
katon alle on saatu näin nerokkaasti opistoja, museoita, auditorioita, liikuntasali, kirjasto, ravintola,
teatteri...
Hämmennystä kävijöissä herättää meille työntekijöille jo iät ja ajat tuttu näky; ämpärit strategisissa
paikoissa ympäri taloa. Talon perusominaisuuksiin on aina kuulunut heikohko vedenpitävyys, mutta
viime vuosina tilanne on selkeästi pahentunut. Tunnistettava homeenhaju ympäri taloa, lisääntyvät

homeoireet; jatkuvat flunssat, päänsäryt, verenpaineen kohoaminen, ihottumat, väsymys, huimaus,
vain joitakin mainitakseni. Sairaslomat ovat lisääntyneet, joillekin tiloissa oleskelu on muuttunut jo
mahdottomaksi.
Kulttuurikeskus on kunnoltaan tikittävä aikapommi, joka alkaa olla lähellä räjähtämistä. Itse
jouduin toteamaan tämän karvaasti toissaviikolla, kun sulamisvesi tuli seinän sisällä, välikaton läpi
pukuhuoneeseeni, pakottaen minut ja kollegani evakkoon. Seinän takana oleva huone sai vedestä
myös osansa. Huone, joka oli saatu remontoitua niin vastikään, että sinne oltiin juuri kokoamassa
uusia huonekaluja.
Ensi vuodelle on varattu 500 000 € Kulttuurikeskuksen putkiremonttiin ja 40 000 € rakennuksen
kuntokartoitukseen. Toiveena on, että niin tarpeellinen kuin putkiremontti onkin, sitä ei aloitettaisi
ennen kuin rakennus putkien ympärillä on kunnolla tutkittu. Kattoremonttia varten viime hetkillä
varattu 100 000 € taas tuntuu naurettavan pieneltä summalta, uskoisin todellisen korjaushinnan
vaativan pari nollaa perään.
Kulttuuripuolen ihmiset ovat varovaisia, jopa terveytensä uhalla, valittamaan
työskentelyolosuhteistaan. Kemi on kuitenkin kulttuurikaupunki, ja sen komea Kulttuurikeskus
ansaitsee arvoisensa kohtelun. Siksi kuntokartoitus tulee suorittaa ensi tilassa, sen tuloksiin sekä
henkilökunnan tarpeisiin vastattava nopeasti – ja tämä tarkoittaa, että taloussuunnitelman vuosille
2019 – 2021 on muututtava. Vuoden 2019 talousarvion yhteydessä on puhuttava jo vakavasti
massiivisesta remontista. 100 miljoonan maagisuus saa jäädä toisarvoiseksi.
Vielä koulumaailmasta pari lausetta. Kemin perusopetuksen parissa toimii yksi koulupsykologi.
Psykologiliitto on suositellut, että yhtä koulupsykologia kohden olisi maksimissaan 800 opiskelijaa
ja korkeintaan kolme eri työpistettä. Tilastokeskuksen mukaan Kemissä on 1907 peruskoulun
oppilasta. Suoraan sanottuna Kemi rikkoo oppilashuoltolakia räikeästi, ja on tehnyt niin jo kauan.
Tämä on helppoa, koska ikävä kyllä lain rikkomisesta ei ole säädetty seuraamuksia. Seuraamukset
voivat tosin siirtyä koulumaailmaan.
Arvoisat läsnäolijat, Vihreiden valtuustoryhmä toivoo vielä keskustelua toisen koulupsykologin
viran täyttämisen osalta, mutta on valmis muuten hyväksymään talousarvion vuodelle 2018.
Taloussuunnitelmaan vuosille 2019 – 2021 ryhmä suhtautuu erittäin skeptisesti.
Kaupunginjohtajamme osoittaa terävän huumorintajunsa – tai pragmaattisuutensa - aloittaessaan
katsauksensa viimeisen kappaleen jo kolmatta vuotta peräkkäin samalla lauseella, vain vuosilukua
muuttaen:
Vuosi 2018 tulee olemaan kiintoisaa aikaa Kemin kaupungin päätännässä, sillä uuden kuntalain
vaikutukset ja sote-uudistuksen valmistelut ovat vahvasti työn alla.
Ilmasto muuttuu, mutta onneksi joidenkin asioiden pysyvyyteen voi luottaa.
Kiitos.

Puheenvuoroni valtuustossa marraskuussa 2017 - Mehiläinen

Valtuustossa 13.11.2017 äänestettiin Mehiläisen kanssa tehtävästä sopimuksesta.

Oma puheenvuoroni oli osa tästä etukäteen kirjoittamastani tekstistä. Vaikka

tilanne on muuttunut ja kehittynyt radikaalisti jo tämän jälkeen, samapa tämä on tänne laittaa, koska faktoilla on paha tapa pysyä muuttumattomana. Mutta siis kirjoitettu 13.11.2017: 

Tänään valtuustossa keskusteltaneen paljon. Etenkin heti ensimmäisen käsiteltävän asian, yhteistyöyrityskumppanuuden tiimoilta. Jokaisen puhujan ajatusten keskiössä on oma, vakaa tai ainakin jollain lailla vakuuttunut näkemys siitä, kuinka sairaalamme toiminta saadaan pysymään nykyisen kaltaisena tulevien muutosten läpikin.

Ratkaisumalli vaihtelee. Mutta ei paljoa; jostain syystä olemme onnistuneet menneinä viikkoina polarisoimaan keskustelun ääripäiden väliseksi. Länsi-Pohja ja Rovaniemi. Julkinen ja yksityinen.

Keskusteluun eivät ole päässeet mukaan ne todelliset ääripäät. Pohjoinen Suomi suhteessa eteläiseen. Paikallisuus suhteessa globaaliin. Terveys suhteessa ahneuteen. Yhteistyö suhteessa siltojen polttamiseen.

Samanmielisten puheenvuorojen aikana nyökytellään. Toisenmielisten puheenvuorojen aikana nostetaan kättä pystyyn ja sitten muistetaan, että nykyään puheenvuoroa pyydetään napista.

Molempien ratkaisujen kannattajien argumentit ovat hyviä ja perusteltuja, mutta molempiin liittyy myös spekulaatiota. Kaikki tunteisiin, järkeen, uskoon ja toiveisiin pohjautuvat puheenvuorot voivat vesittyä vielä monessa vaiheessa, jotka eivät ole meidän käsissämme. Kun saatavilla oleva tieto on vajavaista, arvoihin perustuva päätöksenteko korostuu. Mutta niitähän me juuri olemme: arvopäättäjiä.

Koska suurin osa argumenteista lienee tähän mennessä käytetty, keskityn hetkeksi yhteen olennaisuuteen; mahdolliseen tulevaan yhteistyökumppaniimme Mehiläiseen.

Pari viikkoa sitten Mehiläisen edustajat olivat paikalla, kun yhteisyritysmallista käytiin keskustelua Kulttuurikeskuksella. (Kuultavina piti olla ”erilaisten näkökulmien” edustajia, mutta käytännössä kaikki puhujat olivat yhteisyrityksen puolestapuhujia.)

Edustajilta kysyttiin Mehiläisen omistuspohjasta. Toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää kertoi, että yritys on suomalaisjohtoinen, ja sen omistajia ovat mm. suomalaiset eläkeyhtiöt Varma ja Ilmarinen sekä LähiTapiola. Ulkomaalaisesta omistuksesta Järvenpää ei tullut maininneeksi, eikä tuntunut muistavan tarkkaa ulkomaalaisomistuksen prosenttia sitä häneltä kysyttäessä. Olisi voinut kuvitella, että luvut olisi jotakuinkin mielessä, semminkin kun ruotsalaisen Tritonin ja amerikkalaisen KKR:n hallinnoimat rahastot omistavat Mehiläisestä 77,6 prosenttia. Mehiläinen on siis tulosvelvollinen suurimmalta osin ulkomaisille sijoittajille, sekä osittain myös yhtiön johdolle; Mehiläisen johtajilla on vähintään kymmenen miljoonan omistukset yhtiöön luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.

Yli sata vuotta vanha Mehiläinen myytiin vuonna 2006 ulkomaisille pääomasijoittajille, ja se tuli osaksi ruotsalaista Ambea-konsernia. Samaan aikaan alkoi niin sanottu agressiivinen verosuunnittelu, joka käytännössä tarkoitti Suomen liiketoiminnasta maksettavien verojen välttämistä, verotuksen siirtämistä halvempiin maihin. Erityisen paheksuttavaa tämä silloin alkanut näennäisen laillinen toiminta on, koska iso osa Mehiläisen tuloista tulee verorahoilla tuetuista palveluista.

Vuonna 2011 kävi ilmi, että yhtiö oli maksanut n. 35 miljoonan euron liikevoitostaan veroja Suomeen 360 000 euroa.

Verottajan mukaan vuoteen 2012 asti jatkunut verosuunnittelu – oikealta nimeltään veronkierto -  ei ollut laillista, ja asiaa puidaankin tällä hetkellä hallinto-oikeudessa.

Tilinpäätöksessään 2015 Mehiläinen totesi, että tuleva sote-uudistus on Mehiläisen pääomasijoittajille riski. Ehkä juuri tämän takia Mehiläinen on viimeisen parin vuoden aikana hankkinut palvelukseensa entisen kokoomuksen kansanedustajan Lasse Männistön yhteiskuntasuhteiden hoitajaksi ja kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustaja Joonas Turusen – sote-uudistusta puuhaamassa olleen henkilön – kehityspäälliköksi.

Näyttää siltä, että Mehiläisen oli tehtävä näitä pelaajahankintoja vastatakseen ulkomaisten omistajien tulosvaatimuksiin. Nyt yrityksellä on kiire: uusi lainsäädäntö voi viedä mahdollisuudet päästä julkisen rahan apajille. Mutta hyvän yrityksen, hyvän kauppurin keinoin Mehiläinen on kääntänyt tämän omaksi myyntilauseekseen. Samaan tapaan, kuin Ostos-tv aikoinaan ja nettikaupat nykyisin, houkutteleva tarjous on hyvä tehdä silloin, kun päätöksentekijällä on näennäisesti kiire. Älä mieti, osta nyt, tai kadu!

Miksi kerroin tällaisia tietoja? Koska jos olemme lähdössä yhteisyritykseen, olemme menossa Mehiläisen kanssa naimisiin 15 vuodeksi. Puolisosta on kuitenkin hyvä tietää mahdollisimman paljon ennen kuin karkaa vihille, varsinkin kun edellämainittuja asioita ei kilpailutuksissa laskettu pisteitä vähentäviksi kriteereiksi, vaikka syytä olisi ollut.

Jokaisen toimivan liiton perustana on luottamus. Mehiläinen ei ole tuon luottamuksen arvoinen.

Vihreiden valtuustoryhmän aloite investointirahaston perustamisesta konserniyhtiöiden kesken.

Aiemmin valtuuston hyväksymän kaupunkistrategian (2014) elinvoima-osuudessa mainittiin investointirahaston perustaminen. Digipoliksen vastuulla ollut, pk-yritysten perustamista ja toiminnan edistämistä tukeva rahasto jäi perustamatta - johtuiko sitten taantuman alhosta, yhtiöiden yhteistyövaikeuksista vai mistä. Ajatus on kuitenkin kannatettava. Kemin on kaikin keinoin tuettava olemassaolevia ja houkuteltava kaupunkiimme vielä syntymättömiä yrityksiä.

Esitämmekin, että vuoden 2017 aikana konserniyhtiöiden edustajat kokoontuvat perustamaan yhteisen investointirahaston, johon vuositasolla ohjataan pieni osa voittoa tuottavien yhtiöidemme voitoista. Ohjearvona voisi olla esim. 2% voitoista, kuitenkin maksimissaan 50 000 €/ vuosi/ yhtiö.

Rahastosta olemassaolevat ja etenkin perustettavat yritykset voivat hakea tukirahaa toimintaedellytystensä parantamiseksi.

Samalla konserniyhtiöiden yhteinen rahasto antaa positiivisen viestin kaupungin omistamien yhtiöiden halusta puhaltaa yhteiseen elinvoimaisuuden hiileen.

Kääntyviä takkeja ja kortteja

Valtuustossa käsiteltiin maanantaina - ympäri Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriä - Länsi-Pohjan sote-projektin jatkoa.
Kaiken sen perusteella, mitä etukäteen luin, minkä ymmärsin päätösehdotuksen olevan ja minkä suuruusluokan asiasta luulin puhuttavan, kantani asiaan oli selvä. Yksityistämisen tielle en lähde missään nimessä. Se ei ole pelkkä ideologinen kanta - vaikka sitäkin - vaan myös terveen järjen kanta. Puhdas tutkintatuloskin, ja peräti aivan empiiriset kokemukset, puhuvat julkisten palvelujen puolesta. Ison Rahan imu ja valta ei kiinnosta, ei pätkääkään.
Samaa mieltä olivat Vihreät kollegani, vaikka toki olimme yhtä mieltä siitäkin, että kyseessä on hankala asia, jossa hyvää vaihtoehtoa juuri nyt ei näyttäisi edes olevan.

Matkalla kaupungintalolle jopa rehvastelin, että mitäpä aiheesta keskustelemaan, sen kun vain äänestys kehiin ja  homma nurin.

Mutta valtuuston kokouksilla on syynsä. Ja kuten ainoassa vaalipaneelissa, johon osallistuin, tulin sanoneeksi - tärkein asia minulle on kuunteleminen.
Joten kuuntelin. Ihmiset minusta oikealle - eli siis polittisesti vasemmat - puhuivat yksityistämisen haitoista, kunnallisen sairaanhoidon paremmuudesta, Aaro Tiilikainen arveli myös, että jos avaamme ovet kilpailutukselle, se on viesti muulle Lapille, että kanssamme on neuvottelut neuvoteltu.
Ihmiset minusta vasemmalle - oikeistolaisemmat - puolestaan painottivat, että nyt ei ollut kyse vielä vastakkainasettelusta kunnallisen ja yksityisen välillä, vaan nimenomaan viestistä Rovaniemelle, että olemme tosissamme - että teemme kaikkemme sairaalan säilyttämiseksi täällä.

Kerrottiin, että yksityistäminen tapahtuu joka tapauksessa. Että se on pelin henki. Että synnytysosasto tulee katoamaan joka tapauksessa. Toivon, ettei näin käy. Että tämäniltaisessa päätöksessä on - kuten kaupunginjohtaja tapojensa vastaisesti varsin tunteisiin vetoavastikin kertoi - kyse vain siitä, kokeilemmeko, saammeko etua kilpailutuksesta. Että vihreä valo kilpailutuksen kokeilulle on hänen lohduttoman näkemyksensä mukaan ainoita valttikorttejamme sote-neuvotteluissa Rovaniemen kanssa. Samaa sanoi Ritva Sonntag, joka on neuvottelujen keskiössä.

Mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tajusin keskustelun kulkevan koko ajan kahdella tasolla. Vasemmisto ja osa demareista puhui yksityistämistä vastaan - kilpailutustakin tietysti osana sitä - enkä olisi voinut olla enempää samaa mieltä jokaisen puhujan kanssa. Timo Marttalan puheenvuorot olivat peräti niin päteviä, että olisi hienoa saada lainata hänen aivojaan hetkeksi. Tuntuvat olevan sen verran korkeaoktaaninen värkki. Tämä oli siis kehu.

Mutta samaan aikaan mietin, että niin paljon kuin olen samaa mieltä yksityistämisestä, olin ehkä - samoin kuin monet muut - kuvitellut tämän päätösehdotuksen painavuudesta liikoja. Nyt emme äänestäneet siitä, yksityistämmekö Länsi-Pohjan vai emme. Nyt äänestimme siitä, antaisimmeko kilpailutukselle, ja vain kilpailutukselle, mahdollisuuden - joka olisi viesti Rovaniemelle ottaa meidät tosissaan. Neuvottelijat vakuuttivat, että se on viesti, jolla on merkitystä sairaalamme tulevaisuuden kannalta. Minä uskoin heitä. Miksi moisesta kukaan valehtelisi?

Niin, kaupunginjohtaja puhui valttikorteista, joista toisen heitämme pois, jos emme anna kilpailutuskokeilulle mahdollisuutta. Kyllä minäkin olen korttia pelannut. Pelatessa pitää toisinaan bluffata, jos haluaa voittaa. Arvelin parin tunnin keskustelun vakuuttamana, että nyt on bluffin paikka. Se on nyt, juuri tällä viikolla, Kemin ja Länsi-Pohjan etu.

Seuraavassa äänestyksessä - jos sellainen edes tulee - yksityiset saavat tietää huutia.

Oikeastaan on aika siistiä heilutella porkkanaa korporaatioiden nenän edessä tähän tyyliin. Ylitornion äänestys kilpailuttamista vastaan saattoi jo kaataa koko yksityistämisajatuksen, mutta aina kun isoja firmoja voi käyttää hyväksi antamatta heille lopulta sitä porkkanaa - pelkän kepin - on pieni voitto.

Tepsutellessamme alas kaupungintalon portaita juttelin erään Vasemmistoliiton valtuutetun kanssa, joka selitti, että vastusti kilpailutusta, koska se olisi porttiteorianomainen johdanto väistämättömään yksityistämiseen, eikä kilpailutuksessa pienet firmat pärjäisi, suuret veisivät koko potin.
Olin eri mieltä. Länsi-Pohja pysyy kunnallisena. Kunniallisena. Ja myös pienissä yksityisissä firmoissa on yksi huono puoli; ne tavoittelevat loppujen lopuksi voittoa. Se on yksityisen tavoite. Ja ennemmin tai myöhemmin paras tapa tuottaa voittoa on myydä bisneksensä isommille. Niin se vain menee.

Älkäämme myykö terveyttämme Isolle Rahalle. En kääntänyt takkiani. Pelasin vain yhden kortin bluffaten. Toisinaan pitää hävitä taistelu voittaakseen sodan.

Lupaamani Hiilineutraali kunta - aloite

  Vihreiden valtuustoryhmän aloite HINKU (hiilineutraalien kuntien) -verkostoon liittymisestä

HINKU-kuntien tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä 80%:a vuoteen 2030 mennessä. Tähän päästään hyvällä yhteistyöllä kuntien, sen asukkaiden ja yritysten kesken. HINKU-kunnissa  arvostetaan mm. paikallista tuotantoa (esim. aurinkosähköä hyödyntäen), yritetään päästä eroon tuontiöljystä (suosimalla mm. hybridi-, biokaasu- ja etanoliautoja, korvaamalla lämmityksessä fossiilisia polttoaineita puupohjaisilla energialähteillä ja maalämmöllä), parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta, asukkaatkin ovat päästötalkoissa mukana mm. energiailtojen tarjoamia energiatehokkuusoppeja noudattamalla, myös ruoan ilmastovaikutuksia on pienennetty esim. ruokahävikkiä vähentäen ja keittiöiden energiatehokkuutta lisäten.

Suomessa on erityisosaamista myös cleantech:n alueella, ja pitkäjänteistä toimintaa voidaan toteuttaa yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.

Myös Kemiin suunnitteilla olevan biopolttoainetehtaan yritysfilosofia on enemmän kuin linjassa HINKU-ajattelun kanssa.

HINKU-kunnat ovat jo vähentäneet päästöjä reilulla viidenneksellä kuudessa vuodessa, 2007-2013.

HINKU-kuntia tällä hetkellä: Asikkala, Hanko, Hyvinkää, Ii, Ilomantsi, Inkoo, Joensuu, Kitee, Kuhmoinen, Laitila, Lappeenranta, Lieksa, Liperi, Lohja, Masku, Muhos, Mynämäki, Nurmes, Outokumpu, Padasjoki, Parikkala, Porvoo, Raasepori, Rauma, Rautjärvi, Ruokolahti, Siuntio, Tohmajärvi, Uusikaupunki ja Valtimo.

HINKU:a koordinoi Suomen Ympäristökeskus, jossa kehitetään myös monistamoa HINKU-kunnille hyvien käytäntöjen kopioimiseksi. Tukijoina toimivat Kuntaliitto, Motiva, Tekes, Sitra ja Ympäristöministeriö. Mukana olevista yrityksistä mainittakoon mm. Elintarviketeollisuusliitto, Energiateollisuus, Gasum, Green Energy Finland, Innotek, Kuusakoski, Lassila & Tikanoja, Rakennusteollisuus RT ry., St1 ja Vapo.

HINKU-verkostosta lisätietoja http://www.hinku-foorumi.fi./fi-Fi., josta voi katsoa esim. videon ”Hinku neljässä minuutissa”.

Esitämme Kemin liittymistä HINKU-verkostoon.

Kemissä 16.05.2016

Tämän kampanjan nimissä ei tapettu yhtäkään sikaa.

Vaalit lähestyvät vääjäämättömästi kuin tukkijuna Veitsiluodon portteja.
Turuille ja toreille pompsautettujen telttojen helmoihin houkutellaan milloin siankamaraa käryttämällä, milloin ämpäriä nenän edessä heiluttelemalla. Jokainen meistä tietää, että Kemi ei niillä paremmaksi muutu, mutta sääntö lienee sama kuin puhelinmyyjillä - mitä pidempään saat uhrin pysymään langoilla, sen varmemmin hän ostaa mitä olet myymässä.
Eikä siinä mitään.
Toivottavasti kyrsätelttoja ilmestyy katukuvaan myös vaalien välissä. No jaa - mieluummin vaikka pullakahvitelttoja, mutta kuitenkin; kaupunkilaisten olohuoneita joissa keskustellaan siitä, mitä valtuustossa ja kaupungissa tapahtuu ja mitä toivottaisiin tapahtuvan. Silloin asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä ja oikeassa mittakaavassa. Olenpahan vain havainnut, että melko uskomattomiakin lupauksia ehdokkailta näin vaalien alla tulee. Yleisönosastokirjoittelussa on välillä semmoinen meininki, että ääniä kalastellaan utopistisinkin keinoin. On hyvä muistaa, että kaupungin kassallakin on pohjansa, ja kaikki täyte ennen pohjaa tulee meidän pussistamme. Veroina, käyttömaksuina, pääsymaksuina...(JA HUOMAUTAN, että tämä toppuuttelu tulee nyt siis henkilöltä, joka on toitottanut investointirohkeudesta enemmän kuin kukaan valtuustossa viime vuosina...vasemmistovaltaisessa kaupungissa olen ainoita, joka uskaltaa edes mainita sanan elvyttäminen...)
Minulta on kyselty, miksen tee hanakammin vaalityötä. Näkemykseni on, että olen antanut nyt neljä vuotta näytteitä siitä, onko minusta äänestäjieni - ja ehkä muidenkin - edustajaksi kaupungissa. Mikäli työhöni ollaan tyytyväisiä, minua äänestetään. Mikäli ei, joudan vilttiketjuun. Jos joku haluaa kysyä mielipiteitäni ja kantojani, en ole hankalasti tavoitettava. Ammattinikin jo on sellainen, etten pääse piiloon vaikka haluaisinkin. Mukavasti näiden vuosien aikana ovat ihmiset asioista jutelleetkin, mutta enemmänkin olisin odottanut ja jatkolta toivonkin.
Kemin kaupunkistrategiaan kirjattiin viime vuodelle ehdottamani velvoite järjestää teemailtoja (YLEn teemailtojen malliin), joissa valtuustolaiset, kaupunkilaiset ja ehkä alojen asiantuntijat ja virkamiehet voisivat kokoontua keskustelemaan valitusta aiheesta - oli se sitten esteettömyys, nuorisotyö tai vaikkapa kouluverkon uudistus. Vielä näitä ei ole yhtään järjestetty - byrokratian rattaisiin on jäänyt koko homma - mutta edelleen peräänkuulutan näiden perään.  Nämä tilaisuudet olisivat niitä tolkullisia makkaratelttoja.

Mutta juuri nyt tsemppaan vaalityöhön ehdokkaita, jotka eivät ole jo valtuustossa istuneet! Ja etenkin tsemppaan nuoria ihmisiä äänestämään! Äänestäkää tulevaisuuden tekijöitä! Kaupungin päätöksenteko saa sitä paremman, virkistävän peräruiskeen, mitä useampi uusi ihminen valtuustoon pääsee! Toki kokemustakin tarvitaan - itseltänikin meni ensimmäinen vuosi tavoille opetellessa, mutta rohkeus on kasvanut ja nyt on oikein nälkä päästä uudelle kaudelle. Kaupungin päätöksentekokoneisto on suuren muutoksen edessä, ja nyt on mentävä tulta päin.
Jotta voimme sanoa olevamme uudistuva, elävä, intoa täynnä oleva luova kunta, emme laiska perinnekunta.
Kemi! Paras paikka!


P.s. Olen säästynyt vihapuheelta ällistyttävän pitkälti näinä vuosina. Sain vihdoin kunnian tulla kutsutuksi suvakiksi, ja kiitin lämpimästi. Jos se tarkoittaa, että olen suvaitsevainen ja vajavainen, niin myönnän molemmat piirteet ja molempia pyrin myös lisäämään. Pyrin lisäämään tietoa, joka toisaalta toivottavasti tekee minusta yhä suvaitsevamman, mutta toisaalta lisää tietoisuuden tuskaa omasta vajavaisuudestani. Joten: Kiitos, terveisin suvakki.

P.p.s. En nyt ehtinyt pahemmin kertomaan aloitteista, mutta laitan tämän blogauksen perään vielä HINKU-aloitteeni, joka ei sinällään mennyt läpi (Teollisuuskaupungin lukujen valossa liki mahdotonta), mutta Kemi tullee tämänkin ryydittämänä sitoutumaan uudestaan Työ - ja elinkeinoministeriön energiatehokkuussopimukseen vuosille 2017 - 2025.
Lisäksi olin mukana laatimassa aloitetta koululaisten välipalasta (suurin kunnia kuuluu Pirita Hyötylälle, vaikka pöytäkirjoissa minun nimi otsikossa seisoo) ja taitaapa olla muitakin blogissa mainitsematta jääneitä. Ainakin parkkipaikkojen lisääminen Syväkankaan terveysaseman pihalle, tämä taisi olla jo aivan ensimmäisen valtuustovuoden aloitteita ja parkkipaikkaahan sitten parannettiinkin, vaikkakin tarvetta taitaisi edelleen olla lisätilalle. Tuo muuten oli ensimmäinen kerta, kun valtuustotyöni tuotti jotain konkreettista ja sikäli hihkaisun aikaansaava hetki...