Kääntyviä takkeja ja kortteja

Valtuustossa käsiteltiin maanantaina - ympäri Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriä - Länsi-Pohjan sote-projektin jatkoa.
Kaiken sen perusteella, mitä etukäteen luin, minkä ymmärsin päätösehdotuksen olevan ja minkä suuruusluokan asiasta luulin puhuttavan, kantani asiaan oli selvä. Yksityistämisen tielle en lähde missään nimessä. Se ei ole pelkkä ideologinen kanta - vaikka sitäkin - vaan myös terveen järjen kanta. Puhdas tutkintatuloskin, ja peräti aivan empiiriset kokemukset, puhuvat julkisten palvelujen puolesta. Ison Rahan imu ja valta ei kiinnosta, ei pätkääkään.
Samaa mieltä olivat Vihreät kollegani, vaikka toki olimme yhtä mieltä siitäkin, että kyseessä on hankala asia, jossa hyvää vaihtoehtoa juuri nyt ei näyttäisi edes olevan.

Matkalla kaupungintalolle jopa rehvastelin, että mitäpä aiheesta keskustelemaan, sen kun vain äänestys kehiin ja  homma nurin.

Mutta valtuuston kokouksilla on syynsä. Ja kuten ainoassa vaalipaneelissa, johon osallistuin, tulin sanoneeksi - tärkein asia minulle on kuunteleminen.
Joten kuuntelin. Ihmiset minusta oikealle - eli siis polittisesti vasemmat - puhuivat yksityistämisen haitoista, kunnallisen sairaanhoidon paremmuudesta, Aaro Tiilikainen arveli myös, että jos avaamme ovet kilpailutukselle, se on viesti muulle Lapille, että kanssamme on neuvottelut neuvoteltu.
Ihmiset minusta vasemmalle - oikeistolaisemmat - puolestaan painottivat, että nyt ei ollut kyse vielä vastakkainasettelusta kunnallisen ja yksityisen välillä, vaan nimenomaan viestistä Rovaniemelle, että olemme tosissamme - että teemme kaikkemme sairaalan säilyttämiseksi täällä.

Kerrottiin, että yksityistäminen tapahtuu joka tapauksessa. Että se on pelin henki. Että synnytysosasto tulee katoamaan joka tapauksessa. Toivon, ettei näin käy. Että tämäniltaisessa päätöksessä on - kuten kaupunginjohtaja tapojensa vastaisesti varsin tunteisiin vetoavastikin kertoi - kyse vain siitä, kokeilemmeko, saammeko etua kilpailutuksesta. Että vihreä valo kilpailutuksen kokeilulle on hänen lohduttoman näkemyksensä mukaan ainoita valttikorttejamme sote-neuvotteluissa Rovaniemen kanssa. Samaa sanoi Ritva Sonntag, joka on neuvottelujen keskiössä.

Mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tajusin keskustelun kulkevan koko ajan kahdella tasolla. Vasemmisto ja osa demareista puhui yksityistämistä vastaan - kilpailutustakin tietysti osana sitä - enkä olisi voinut olla enempää samaa mieltä jokaisen puhujan kanssa. Timo Marttalan puheenvuorot olivat peräti niin päteviä, että olisi hienoa saada lainata hänen aivojaan hetkeksi. Tuntuvat olevan sen verran korkeaoktaaninen värkki. Tämä oli siis kehu.

Mutta samaan aikaan mietin, että niin paljon kuin olen samaa mieltä yksityistämisestä, olin ehkä - samoin kuin monet muut - kuvitellut tämän päätösehdotuksen painavuudesta liikoja. Nyt emme äänestäneet siitä, yksityistämmekö Länsi-Pohjan vai emme. Nyt äänestimme siitä, antaisimmeko kilpailutukselle, ja vain kilpailutukselle, mahdollisuuden - joka olisi viesti Rovaniemelle ottaa meidät tosissaan. Neuvottelijat vakuuttivat, että se on viesti, jolla on merkitystä sairaalamme tulevaisuuden kannalta. Minä uskoin heitä. Miksi moisesta kukaan valehtelisi?

Niin, kaupunginjohtaja puhui valttikorteista, joista toisen heitämme pois, jos emme anna kilpailutuskokeilulle mahdollisuutta. Kyllä minäkin olen korttia pelannut. Pelatessa pitää toisinaan bluffata, jos haluaa voittaa. Arvelin parin tunnin keskustelun vakuuttamana, että nyt on bluffin paikka. Se on nyt, juuri tällä viikolla, Kemin ja Länsi-Pohjan etu.

Seuraavassa äänestyksessä - jos sellainen edes tulee - yksityiset saavat tietää huutia.

Oikeastaan on aika siistiä heilutella porkkanaa korporaatioiden nenän edessä tähän tyyliin. Ylitornion äänestys kilpailuttamista vastaan saattoi jo kaataa koko yksityistämisajatuksen, mutta aina kun isoja firmoja voi käyttää hyväksi antamatta heille lopulta sitä porkkanaa - pelkän kepin - on pieni voitto.

Tepsutellessamme alas kaupungintalon portaita juttelin erään Vasemmistoliiton valtuutetun kanssa, joka selitti, että vastusti kilpailutusta, koska se olisi porttiteorianomainen johdanto väistämättömään yksityistämiseen, eikä kilpailutuksessa pienet firmat pärjäisi, suuret veisivät koko potin.
Olin eri mieltä. Länsi-Pohja pysyy kunnallisena. Kunniallisena. Ja myös pienissä yksityisissä firmoissa on yksi huono puoli; ne tavoittelevat loppujen lopuksi voittoa. Se on yksityisen tavoite. Ja ennemmin tai myöhemmin paras tapa tuottaa voittoa on myydä bisneksensä isommille. Niin se vain menee.

Älkäämme myykö terveyttämme Isolle Rahalle. En kääntänyt takkiani. Pelasin vain yhden kortin bluffaten. Toisinaan pitää hävitä taistelu voittaakseen sodan.

Lupaamani Hiilineutraali kunta - aloite

  Vihreiden valtuustoryhmän aloite HINKU (hiilineutraalien kuntien) -verkostoon liittymisestä

HINKU-kuntien tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä 80%:a vuoteen 2030 mennessä. Tähän päästään hyvällä yhteistyöllä kuntien, sen asukkaiden ja yritysten kesken. HINKU-kunnissa  arvostetaan mm. paikallista tuotantoa (esim. aurinkosähköä hyödyntäen), yritetään päästä eroon tuontiöljystä (suosimalla mm. hybridi-, biokaasu- ja etanoliautoja, korvaamalla lämmityksessä fossiilisia polttoaineita puupohjaisilla energialähteillä ja maalämmöllä), parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta, asukkaatkin ovat päästötalkoissa mukana mm. energiailtojen tarjoamia energiatehokkuusoppeja noudattamalla, myös ruoan ilmastovaikutuksia on pienennetty esim. ruokahävikkiä vähentäen ja keittiöiden energiatehokkuutta lisäten.

Suomessa on erityisosaamista myös cleantech:n alueella, ja pitkäjänteistä toimintaa voidaan toteuttaa yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.

Myös Kemiin suunnitteilla olevan biopolttoainetehtaan yritysfilosofia on enemmän kuin linjassa HINKU-ajattelun kanssa.

HINKU-kunnat ovat jo vähentäneet päästöjä reilulla viidenneksellä kuudessa vuodessa, 2007-2013.

HINKU-kuntia tällä hetkellä: Asikkala, Hanko, Hyvinkää, Ii, Ilomantsi, Inkoo, Joensuu, Kitee, Kuhmoinen, Laitila, Lappeenranta, Lieksa, Liperi, Lohja, Masku, Muhos, Mynämäki, Nurmes, Outokumpu, Padasjoki, Parikkala, Porvoo, Raasepori, Rauma, Rautjärvi, Ruokolahti, Siuntio, Tohmajärvi, Uusikaupunki ja Valtimo.

HINKU:a koordinoi Suomen Ympäristökeskus, jossa kehitetään myös monistamoa HINKU-kunnille hyvien käytäntöjen kopioimiseksi. Tukijoina toimivat Kuntaliitto, Motiva, Tekes, Sitra ja Ympäristöministeriö. Mukana olevista yrityksistä mainittakoon mm. Elintarviketeollisuusliitto, Energiateollisuus, Gasum, Green Energy Finland, Innotek, Kuusakoski, Lassila & Tikanoja, Rakennusteollisuus RT ry., St1 ja Vapo.

HINKU-verkostosta lisätietoja http://www.hinku-foorumi.fi./fi-Fi., josta voi katsoa esim. videon ”Hinku neljässä minuutissa”.

Esitämme Kemin liittymistä HINKU-verkostoon.

Kemissä 16.05.2016

Tämän kampanjan nimissä ei tapettu yhtäkään sikaa.

Vaalit lähestyvät vääjäämättömästi kuin tukkijuna Veitsiluodon portteja.
Turuille ja toreille pompsautettujen telttojen helmoihin houkutellaan milloin siankamaraa käryttämällä, milloin ämpäriä nenän edessä heiluttelemalla. Jokainen meistä tietää, että Kemi ei niillä paremmaksi muutu, mutta sääntö lienee sama kuin puhelinmyyjillä - mitä pidempään saat uhrin pysymään langoilla, sen varmemmin hän ostaa mitä olet myymässä.
Eikä siinä mitään.
Toivottavasti kyrsätelttoja ilmestyy katukuvaan myös vaalien välissä. No jaa - mieluummin vaikka pullakahvitelttoja, mutta kuitenkin; kaupunkilaisten olohuoneita joissa keskustellaan siitä, mitä valtuustossa ja kaupungissa tapahtuu ja mitä toivottaisiin tapahtuvan. Silloin asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä ja oikeassa mittakaavassa. Olenpahan vain havainnut, että melko uskomattomiakin lupauksia ehdokkailta näin vaalien alla tulee. Yleisönosastokirjoittelussa on välillä semmoinen meininki, että ääniä kalastellaan utopistisinkin keinoin. On hyvä muistaa, että kaupungin kassallakin on pohjansa, ja kaikki täyte ennen pohjaa tulee meidän pussistamme. Veroina, käyttömaksuina, pääsymaksuina...(JA HUOMAUTAN, että tämä toppuuttelu tulee nyt siis henkilöltä, joka on toitottanut investointirohkeudesta enemmän kuin kukaan valtuustossa viime vuosina...vasemmistovaltaisessa kaupungissa olen ainoita, joka uskaltaa edes mainita sanan elvyttäminen...)
Minulta on kyselty, miksen tee hanakammin vaalityötä. Näkemykseni on, että olen antanut nyt neljä vuotta näytteitä siitä, onko minusta äänestäjieni - ja ehkä muidenkin - edustajaksi kaupungissa. Mikäli työhöni ollaan tyytyväisiä, minua äänestetään. Mikäli ei, joudan vilttiketjuun. Jos joku haluaa kysyä mielipiteitäni ja kantojani, en ole hankalasti tavoitettava. Ammattinikin jo on sellainen, etten pääse piiloon vaikka haluaisinkin. Mukavasti näiden vuosien aikana ovat ihmiset asioista jutelleetkin, mutta enemmänkin olisin odottanut ja jatkolta toivonkin.
Kemin kaupunkistrategiaan kirjattiin viime vuodelle ehdottamani velvoite järjestää teemailtoja (YLEn teemailtojen malliin), joissa valtuustolaiset, kaupunkilaiset ja ehkä alojen asiantuntijat ja virkamiehet voisivat kokoontua keskustelemaan valitusta aiheesta - oli se sitten esteettömyys, nuorisotyö tai vaikkapa kouluverkon uudistus. Vielä näitä ei ole yhtään järjestetty - byrokratian rattaisiin on jäänyt koko homma - mutta edelleen peräänkuulutan näiden perään.  Nämä tilaisuudet olisivat niitä tolkullisia makkaratelttoja.

Mutta juuri nyt tsemppaan vaalityöhön ehdokkaita, jotka eivät ole jo valtuustossa istuneet! Ja etenkin tsemppaan nuoria ihmisiä äänestämään! Äänestäkää tulevaisuuden tekijöitä! Kaupungin päätöksenteko saa sitä paremman, virkistävän peräruiskeen, mitä useampi uusi ihminen valtuustoon pääsee! Toki kokemustakin tarvitaan - itseltänikin meni ensimmäinen vuosi tavoille opetellessa, mutta rohkeus on kasvanut ja nyt on oikein nälkä päästä uudelle kaudelle. Kaupungin päätöksentekokoneisto on suuren muutoksen edessä, ja nyt on mentävä tulta päin.
Jotta voimme sanoa olevamme uudistuva, elävä, intoa täynnä oleva luova kunta, emme laiska perinnekunta.
Kemi! Paras paikka!


P.s. Olen säästynyt vihapuheelta ällistyttävän pitkälti näinä vuosina. Sain vihdoin kunnian tulla kutsutuksi suvakiksi, ja kiitin lämpimästi. Jos se tarkoittaa, että olen suvaitsevainen ja vajavainen, niin myönnän molemmat piirteet ja molempia pyrin myös lisäämään. Pyrin lisäämään tietoa, joka toisaalta toivottavasti tekee minusta yhä suvaitsevamman, mutta toisaalta lisää tietoisuuden tuskaa omasta vajavaisuudestani. Joten: Kiitos, terveisin suvakki.

P.p.s. En nyt ehtinyt pahemmin kertomaan aloitteista, mutta laitan tämän blogauksen perään vielä HINKU-aloitteeni, joka ei sinällään mennyt läpi (Teollisuuskaupungin lukujen valossa liki mahdotonta), mutta Kemi tullee tämänkin ryydittämänä sitoutumaan uudestaan Työ - ja elinkeinoministeriön energiatehokkuussopimukseen vuosille 2017 - 2025.
Lisäksi olin mukana laatimassa aloitetta koululaisten välipalasta (suurin kunnia kuuluu Pirita Hyötylälle, vaikka pöytäkirjoissa minun nimi otsikossa seisoo) ja taitaapa olla muitakin blogissa mainitsematta jääneitä. Ainakin parkkipaikkojen lisääminen Syväkankaan terveysaseman pihalle, tämä taisi olla jo aivan ensimmäisen valtuustovuoden aloitteita ja parkkipaikkaahan sitten parannettiinkin, vaikkakin tarvetta taitaisi edelleen olla lisätilalle. Tuo muuten oli ensimmäinen kerta, kun valtuustotyöni tuotti jotain konkreettista ja sikäli hihkaisun aikaansaava hetki...

Syytä olisi kirjoittaa!

Vaalit lähestyvät, ja paine ja toisaalta velvollisuus näyttää, mitä on tällä kaudella tehnyt (Mikäli mielii jatkokaudesta edes haaveilla) kasvaa eksponentiaalisesti.
Kirjoitan tämän hyvin lyhyen blogitekstin lähinnä itselleni kannusteeksi ja melkeinpä pakotteeksi.
Vielä tänä viikonloppuna minun on kertomani muun muassa niistä aloitteista, joita en ole vielä maininnut (Kuten HINKU-kunta-aloitteesta) sekä valtuustotyön ohelle siunaantuneista rakennemuutostyöryhmän ja tilatyöryhmän hommista, toki vaitiolovelvollisuuden rajoissa.
Joten kuuleppas Kimmo Hirvenmäki, kirjoitapa hyvä blogiteksti tai heiluta hyvästit äänestäjille, jotka sinuun ovat luottamuksensa viime vaaleissa asettaneet.

P.s. Hirveästi tekisi mieli kommentoida varmaan siinä tekstissä myös järjetöntä ja mahdottomiin sfääreihin lupailuissaan paisuvaa ehdokkaiden yleisöpalstakirjoittelua ja valtuuston aloitesumaa, mutta älä niihin hommiin lähde. Menee turhaksi jupinaksi. Tämäkin siis muistutus sinulle, valtuutettu Hirvenmäki.

PALAA ASIAAN PIAN.

Vihreiden talousarviopuheenvuoro vuodelle 2017

Uusi vuosi, vaalivuoden kujeet.
Leikitään, että olen blogannut yhtä ahkerasti kuin
olen valtuustossa, rakennemuutostyöryhmässä ja
tilatyöryhmässä häärinyt.
Okei, ei leikitä. Lupaan olla tänä vuonna aktiivisempi kuin viime.
Siihen ei paljoa vaadita.
Tässä kuitenkin otsikon lupaama puheenvuoro.
Kaupunginjohtajan mukaan talousarviovaltuuston odotetuin hetki. Tiedä häntä ;)


Talousarviopuheenvuoro 12.12.2016


Arvoisat puheenjohtaja, valtuutetut sekä muut läsnäolijat.

Kaupunginjohtajan katsauksen viimeinen kappale alkoi vuosi sitten sanoilla  ”Vuosi 2016 tulee olemaan kiintoisaa aikaa Kemin kaupungin päätännässä, sillä uuden kuntalain vaikutukset ja sote-uudistuksen valmistelut ovat vahvasti työn alla.”
Vuodessa optimismi näemmä voi ottaa valtaa paljonkin: neljän vuoden jaksolla investointien määrä on kasvanut viime vuoden kuudestatoista nykyiseen kahteenkymmeneenkuuteen miljoonaan.

Toisaalta vuosi ei ole aika eikä mikään: Kaidi-yhteistyö on jo opettanut, että kiinalaisille kvartaali tarkoittaa 25 vuotta. Kaupunginjohtajan katsauksen viimeinen kappale osoittaa hitaammat trendit: tänä vuonna se alkaa sanoilla  ”Vuosi 2017 tulee olemaan kiintoisaa aikaa Kemin kaupungin päätännässä, sillä uuden kuntalain vaikutukset ja sote-uudistuksen valmistelut ovat vahvasti työn alla.”
Päätellä siis sopii, että kiintoisat ajat ylittävät vuotuisuuden rajat. Meidän olisikin ehkä syytä ajatella pidemmälle, laatia talousarvio vaikkapa olympiadiksi, neljäksi vuodeksi, ja taloussuunnitelma vuosikymmeneksi ja näin vapauttaa ajatteluamme, rohkaistua välillä investoimaan suuriakin summia kerralla, kilpailuttaa projektit ajoissa ja kunnolla – ja välillä taas tarkkailla työmme tuloksia maltillisemmin. Pienillä vuotuisilla summilla kun pystymme vain paikkailemaan pahimpia vuotoja.

Tuloveroprosentin säilyttämisestä ennallaan olimme kaikki kuukausi sitten herttaisen yhtä mieltä – aiheesta ei käytetty yhtäkään puheenvuoroa saati pyydetty edes esittelyä. On hyvä kuitenkin huomata, että kunnallisveroaste on laskenut jo enemmän kuin sen puoli prosenttiyksikköä, jonka itse tuloveroa pari vuotta sitten nostimme. Verotulot vähenevät. Mikäli tämä trendi jatkuu, veroprosentin nostopaineet ovat jatkossa suuret.  

Kaupunki osoittaa heikompinakin aikoina uskoa tulevaisuuteen pitämällä huolta omaisuudestaan ja asukkaistaan. Kuten olen ennenkin sanonut, investointien aika on silloin, kun raha on halpaa. Nyt olemme jo varovasti toivoen uuden nousukauden aluilla. Halpa raha alkaa kallistua, mutta todella hitaasti. Vaikka valtionvelan kasvusta pidetään kovaa ääntä, velan korkomenot vähenevät euromääräisesti yhä. Suomen valtiolla -  ja kunnilla - on vertaansa vailla olevaa luottoa rahamarkkinoilla. Elvytysinvestoiminen on tulevaisuuden menojen siirtämistä tähän päivään.
Kenties rohkeutemme investoida kasvaa taas vuodessa toiset kymmenen miljoonaa. Toivoisin sen kasvavan jopa nopeammin, ja voisimme aloittaa rahan sijoittamisen kivijalkaan. Keväällä teemme päätöksiä päiväkoti – ja kouluverkosta. Kyseessä on kokonaisvaltainen paketti, jonka kuntoon saaminen nopeassa aikataulussa on kaikkien etu. Maltillisuus maksaa toisinaan paljon enemmän kuin rohkeus, sekä rahassa että kuntalaisten tyytyväisyydessä mitattuna.

Varsin työlään vääntövuoden jälkeen olemme pääsemässä sellaisen uuden organisaatiorakenteen äärelle, joka välttänee kaikille. Välttävää parempaan ei edes kannata pyrkiä: kompromissihan tarkoittaa ratkaisua, joka on kaikkien mielestä yhtä huono. Haluan kuitenkin painottaa, että toisin kuin olen kuullut argumentoitavan, muutos tehdään aina nimenomaan muutoksen vuoksi. Muutoksen, joka tapahtuu ympärillämme, koko ajan. Kukaan tai mikään ei ole immuuni muutokselle. Ihminen, kuolemanpelkoinen ja jatkuvasti häilyvä, toivoisi olevansa muuttumaton. Mutta vain muutos on pysyvää. Muutos ei tottele kvartaaleja eikä vuosirytmejä, muutos ei kysy lupaa eikä tottele sääntöjä, muutosta ei voi estää alapohjia kuivaamalla tai rajoja sulkemalla. Muutos on aina meitä edellä. Pyrkikäämme pääsemään hetkeksi edes sen kintereille.

Talousarvio ja taloussuunnitelma näyttävät sellaisilta, että Vihreä valtuustoryhmä on valmis ne hyväksymään. Rohkeutta yli rajojen kuitenkin peräänkuulutamme edelleen. Yhden lisäyksen toivoisimme: Investointiosassa aurinkopaneeleihin varattu raha (40 000 €) on ehdollinen ja edellyttää TEM:n avustuksen saamista. Koska aiheesta on puhuttu jo pitkään, toivoisin kohtaan lisäystä: Mikäli TEM:n tukea ei saada, aurinkopaneelit hankitaan kuukausiveloitusmallilla, jolloin investointimäärärahaa ei tarvita.
Aurinko paistaa joka päivä, pilvien takaakin. Olisi sääli siirtää hankintaa jälleen vuodella.

Jatkakaamme rohkeasti kiintoisasta vuodesta seuraavaan.
Kiitos.

Vihreiden talousarviopuheenvuoro vuodelle 2016

Tässäpä tämänpäiväinen puheeni valtuustossa. Sen verran nostan omaa häntääni, että eräs pitkäaikainen valtuutettu kehui tätä parhaaksi kuulemakseen talousarviopuheenvuoroksi ja useampi mainitsi miettivänsä puolueen vaihtamista vihreämpään...no, häntä alas taas, mutta provokaationi taisi toimia toivomallani tavalla. Tässä siis puhe.

(Ai niin, tuo lisäys aurinkopaneeleista meni läpi, joten energiavallankumous jatkuu...)

Vihreiden valtuustoryhmän talousarviopuheenvuoro
7.12.2015

Arvoisat puheenjohtaja, valtuutetut sekä muut läsnäolijat.

”Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni.”
Näin kirjoitti Aleksis Kivi Nummisuutareissa. Ja niin on maailma muuttunut.

Arvoisat kuulijat, puheeni tänä vuonna on provokaatio. Sisällöltään se on samansuuntainen kuin jokin aika sitten rakennemuutostyöryhmässä pitämäni puheenvuoro. Vähemmin kirosanoin ja jäsennellymmin lausein, toivottavasti. Mutta silti, provokaatio, ja tulkoon semmoisena käsitellyksi.

Suomen nykyinen säästämisen ja sopeuttamisen linja on vain lisännyt lainanottoa. Herääkin kysymys: onko sopeuttaminen oikea tie? Tätä kysyvät lisäkseni osaavammatkin ihmiset, ne Juha Sipilän mainitsemat kaiken maailman dosentit. Jopa Kansainvälisen valuuttarahaston ekonomistit tunnustavat, että leikkauspolitiikan noudattaminen taantuman aikana on taloudellisesta näkökulmasta naurettavaa ja vahingollista.
Larry Summers, Harvardin yliopiston taloustieteen professori, puolestaan kysyy että ellei silloin kun laina on lähes ilmaista ja työttömiä enemmän kuin koskaan ole aika korjata rapistuvaa lentokenttää, niin milloin se sitten olisi.

Jos kaupunkimme suurin yksityinen työllistäjä maksaisi yhteisöveronsa Suomeen, tilanteemme olisi valoisampi. Jos työssäkäyvät maksaisivat kunnallisveronsa työskentelykuntaan, verotulomme kasvaisivat merkittävästi. Mutta tässä lypsylehmän asemassamme velanotto tuntuu ainoalta vaihtoehdolta elinvoiman lisäämiseksi, niin kauan kuin lainaa voi saada, ja vieläpä halvalla. Kemin korkeakorkoisempia vanhoja lainoja on erääntymässä, nyt otettavien lainojen kiinteätkin korot ovat erittäin matalat.
Tuleeko Kemin seurata maamme hallituksen huonoa esimerkkiä ja kaivella rahat kaikkein pienimmistä taskuista? Mitä jos ottaisimmekin niin paljon lainaa kuin pankit vain suostuvat antamaan, investoisimme niihin kohteisiin, jotka investointia kaipaavat ja vielä vähän päälle? Panostaisimme vielä enemmän matkailun kehittämiseen ja kulttuurin tukemiseen. Kotouttaisimme turvapaikanhakijat ja sitouttaisimme heidät osaksi kaupunkiamme, kemiläisiksi. Loisimme työpaikkoja ensin rakennusalalle ja sitten rakennettuihin kohteisiin. Tekisimme Kemistä houkuttelevan työntekijöille, helpottaisimme lapsiperheiden arkea esimerkiksi päivähoitomaksujen osalta, laittaisimme päivähoidon ja perusopetuksen tilat kuntoon tasapuolisesti.Investoisimme vanhuksiin. Loisimme aktiviteetteja, rakentaisimme vanhainkoteja ja palvelutaloja, hyppäisimme mukaan bisnekseen jossa yksityiset nyt porskuttavat. Tekisimme Kemistä houkuttelevan myös eläkeikäisille paluumuuttajille.
Pitäisimme hirveätä huutoa paperiteollisuuden pohjalta syntyneestä osaamisesta seudulla. Vääntäisimme itsemme mukaan biopolttoaineteollisuuteen. Investoisimme biokaasutehtaaseen yhdessä alan yrittäjien kanssa ja tekisimme Kemistä energiaomavaraisen biokaasun, biopolttoaineiden, aurinko- ja tuulivoiman yhteisvaikutuksella. Entä sitten, kun lasku erääntyisi maksettavaksi? Toivon mukaan olisimme houkutelleet lisää laskunmaksajia seudulle. Toivon mukaan naapurikunnatkin olisivat vihdoin tajunneet Kemin houkuttavuuden ja liittyneet kanssamme yhteen nauttimaan eduista ja maksamaan kuluja. Raha tulisi rahan luo.Jos näin ei kävisikään, meillä saattaisi olla enemmän velkaa kuin pystymme koskaan maksamaan, mutta ainakin meillä olisi kaupungin infrastruktuuri kunnossa vuosikymmeniksi eteenpäin. Sen näivettäminen olisikin jo paljon hankalampaa kuin nykytilanteesta aloittaminen.
Arvoisat kuulijat, Kemi on Suomen ainut kaupunki, jossa Vasemmistoliitolla on suurin valtuustoryhmä. Pitäisikö tämän näkyä myös Kemin investointi – ja talouslinjauksissa? Viime eduskuntavaalien aikaanhan Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka ei kannattanut sopeuttamista, vaan elvyttämistä, rohkeaa lainanottoa ja investointia. Investoinnin pääkohteista lueteltiin mm. huonokuntoisten kiinteistöjen kunnostus, uusiutuvan energian suosiminen ja joukkoliikenteen kehittäminen. Kaikki nämä löytyvät kaupunkimme tarvelistalta ja valtuustoaloitteita aiheista on esitetty. Elinvoimainen kaupunki houkuttelee, niin sijoittajia, matkailijoita kuin yrittäjiäkin. Asukkaiden hyvinvointi lisääntyy, miellyttävä ja eloisa asuinympäristö aktivoi, vähentää syrjäytymistä, ennakkoluuloja ja työttömyyttä.

Tämä oli provokaatio, kuten sanoin.

Uusi kuntalaki vaatii maltillista kuntatalouden vakauden varmistamista.
Strategisten päämääriemme rajoissa rohkea lainanotto on tällä hetkellä pannassa. Investointeja ei saa tehdä lainarahalla, elleivät ne ole tuottavia. Mutta strategioita voi muuttaa, ja tuottavuutta määritellä monella tavalla.
Rohkeutta peräänkuulutetaan, mutta silti on helppo piiloutua ylhäältä saneltujen pakotteiden taakse, kokeilematta kepillä jäätä, menemättä tulta päin.
Vaikka puhummekin nyt ensi vuoden talousarviosta, visioissa ollaan menossa vuodessa 2025. On syytä kysyä, sopiiko maltillinen investointi yhteen kauaskatseisen,   elinvoimaisuuteen ja luovuuteen panostavan strategian kanssa.

Jos minulta kysytään, haluanko jättää tuleville kemiläisille sukupolville infrastruktuuriltaan hyväkuntoisen, elinvoimaisen mutta velkataakkaisen vai rappeutuvan mutta – kenties - vähävelkaisen kaupungin, vastaukseni on selvä.

Arvon valtuutetut, kaiken tämän jälkeen Vihreä valtuustoryhmä on valmis hyväksymään ensi vuoden talousarvion - pienellä lisäyksellä. Toivottavasti asiantuntevilla vastuuhenkilöillä on ollut rohkeutta jo valmiiksi arvioida menot realistisesti ja yllättäviin kustannuksiin varautuen, ettemme ole jälleen puolen vuoden päästä tilanteessa, jossa arvio onkin ollut pahasti alakanttiin ja ylityksiä puolustellaan pakollisina ja lain sanelemina.
Esitämme, että talousarvion sivulle 21, ensimmäisille riville tehdään lisäys "kaupungintalon peruskorjauksen ja aurinkopaneelien kaupungintalon katolle asentamisen hankesuunnitteluun 50 000". Jatkossa on hyvä ottaa huomioon, että aurinkoenergia on tuottava investointi, johon voi panostaa lainarahalla talousstrategiaa kunnioittaen. ELY-keskukselta aurinkoenergiahankkeelle voi hakea tukea jopa 30 % sen kustannuksista.

Ensi vuonna toivottavasti tapahtuvan päätöksentekokoneistomme rakennemuutoksen yhteydessä on syytä keskustella siitä, tulisiko sote-uudistuksenkin myötä uusien haasteiden edessä olevan kaupunkimme muuttaa talousstrategiaansa ja olla todella se rohkea, luova ja elinvoimainen Kemi, mistä haaveilemme.

Mailma muuttuu, Eskoni. Meidän on uskallettava muuttua sen mukana. 

Kiitos.

Matkakorvausten poistaminen luottamushenkilöiltä.

Kemin sisällä ei - ainakaan ennen mahdollisia kuntaliitoksia - kovin pitkiä välimatkoja ole. Rytikarin ja Ajoksen perukoilta sentään tulee jo jonkinlainen reissu, mutta suurin osa valtuutetuista ja muista luottamushenkilöistä asuu vähintään kevyen pyöräilymatkan päässä keskustasta.
Siksipä seuraava aloite, joka on Liisa Virtasen peruja tämäkin eli Torniosta napattu. Vähän sitä retusoin ja silti jotkut valtuutetut ymmärsivät väärin ja luulivat minun puuttuvan koululaisten matkakorvauksiin. Ei suinkaan, koulumatkat ovat tässä vain verrokkina ja tuo viisi kilometriä tuntuu ihan hyvältä hyötyliikuntarajalta. Eli aloite, jonka jätin viime valtuustoon eli  13.4.2015:

Vihreiden valtuustoryhmän aloite:

Luottamustoimissa toimivien matkakulukorvaukset poistettava alle viiden kilometrin matkoilta

Koululaisten on kuljettava alle viiden kilometrin koulumatkat omin voimin tai omakustanteisesti, ellei korvaukseen ole erityisiä perusteita.

Tämän vuoksi ehdotamme, ettei myöskään Kemin kaupungin luottamustoimissa toimivien matkakuluja korvata alle 5 kilometrin matkoilla. Tavoitteena on sama kuin koululaisilla; fyysisen kunnon ylläpito, rahan säästö ja ympäristön huomioiminen siirtymällä pyöräilyyn ja kävelyyn. Säästyvän pienen rahasumman voi käyttää vaikkapa koululaisten liikenneturvallisuuden parantamiseen.



Allekirjoittajia 24.