- nimittäin nelivuotiskauteni (pitäisi kai itsevarmasti kirjoittaa: Ensimmäinen...) Kemin kaupunginvaltuustossa. Oikeastaan homma alkoi jo viime vuonna, kun olemme marraskuulta asti taittaneet varsin maltillisesti peistä lautakunta- ym. luottamustehtäväpaikoista.
Tein jonkinasteisen lupauksen kirjoittaa jatkossa blogia valtuustoasioista. Tämä saisi mielellään olla kaksisuuntainen kanava - minä kerron, mitä valtuustossa tapahtuu ja minulle voi tätä kautta(kin) kertoa, mitä muutakin siellä saisi tapahtua. Eli aloitteita, kommentteja, mitä vain. Eikä mikään asia ole liian pieni; Jungon luistelukentän pukukoppi on hankintana yhtä tärkeä kuin vaikkapa erikoissairaanhoidon kulujen leikkaus - sehän riippuu aivan keneltä kysyy, ja valtuutettuna edustan aivan ketä vain. Jos satun olemaan asiasta samaa mieltä, tietysti...
KÄYTÄN VIELÄ TÄMÄN TILAISUUDEN KIITTÄÄKSENI KAIKKIA MINUA ÄÄNESTÄNEITÄ. Luottamuksenosoituksenne hämmensi ja liikutti. Tehtäväkseni jää olla luottamuksen arvoinen - muistakaa nyt sitten käyttää minua hyväksenne, kun kerran saliin lykkäsitte!
Jo ennen ensimmäistä kokousta tuli tehtyä mielenkiintoisia havaintoja. Hallituksen ja lautakuntien paikkamäärien nostaminen kunnallisvaalituloksen jälkeen oli varsin läpinäkyvää tulosten manipulointia. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri. Toki ensimmäisessä kokouksessamme Mikko Ekorre otti asian esille ja selitti johtosääntöä muutetun monesti ennenkin, äänestystulosta mahdollisimman hyvin vastaavaksi. Oikeastaan se olisi tässä tapauksessa parhaimmillaan toteutunut, jos hallitus - ja lautakuntapaikkoja olisi vähennetty kahdeksaan niiden lisäämisen sijaan. Mutta kukapa nyt siihen olisi suostunut?
Suurimmat määräävät ja muut tottelevat. Ei sillekään mitään mahda. Neuvotteluissa oli välillä semmoinen olo, että mietitäänkö valinnoissa Kemin parasta vai kunkin oman puolueen vallan maksimointia. (Ehkä se monen mielestä tosin on sama asia, siksi puolueita kai ylipäätään on...) Lautakuntapaikkojen ja kaupungin yhtiöiden hallituspaikkojen jaossa ei minusta toteudu maalaisjärjellinen demokratia, jossa äänestäjien valtuutus näkyisi yksi yhteen. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että lautakuntien muodostamisessa katsottaisiin kylmästi lautakuntien paikkamäärä ja kunkin valtuustoryhmän prosentuaalinen osuus koko kakusta. Näin ollen Vihreidenkin ainut lautakuntapaikka - koulutuslautakunnassa - ei olisi armolahja vaan vähimmäisosuus.
Yhtiöpaikkojen kanssa sama homma. Niitäkin on se viitisenkymmentä, enemmän kuin valtuustossa on valtuutettuja. (Tiedoksi tiedottomille - valtuutettuja on 43...) Pienet ryhmät ovat silti vaarassa jäädä nuolemaan näppejään. Toiveissa yhä on, että varsinkin yhtiöiden osalta, joissa asiantuntijuus on tärkeässä asemassa, pystyttäisiin ajattelemaan yli puoluerajojenkin.
Mainittakoon, että ymmärtääkseni mm. Rovaniemellä yhtiöt ja lautakunnat käsitellään kokonaiskakkuna ja demokratia toteutuu paremmin.
Pienistä ryhmistä puheen ollen - Vihreiden valtuustoryhmän kokoukset tulevat olemaan jatkossa(kin) varsin mielenkiintoisia, mikäli varajäsenet eivät niihin osallistu. Tuo ennen valtuuston kokousta tapahtuva tapaaminen muodostuu silloin monologiksi...
Sain tänään ensimmäiset kunnon kiksitkin, kun tajusin vasta asian tullessa valtuuston kokouksessa käsittelyvuoroon, etten ollut tehnyt valtuustoryhmän perustamisilmoitusta. Puheenjohtajan lukiessa muiden ryhmien ilmoituksia raapustin salamana sellaisen istumapaikkani vetolaatikosta löytämälleni paperille: Valtuustoryhmän nimi: Kemin Vihreät, puheenjohtaja: Kimmo Hirvenmäki.
Kiikutin sen viime hetkellä Päkkilän Matin (=uusi puheenjohtaja) käsiin ja niin minusta tuli valtuustoryhmä. Se on näitä valtuustohomman ihmeellisyyksiä. Saa puhua itsestään monikossa!
Niin - istumapaikkani. Minne Vihreä sijoittuu poliittisella kartalla? Jos Vasemmisto istuu äärivasemmalla ja Kokoomus ja Persut äärioikealla - mihin sijoittuu Vihreät? "Kokoomuksen puistojaosto?" Itse olen aina selkeästi ollut aatteiltani enemmän vasemmalla. Vasemmistoliittolaiset olisivat hyvin mielellään ottaneetkin minut istumaan vasemmalle - ja saman tien äärivasemmalle. Päädyin kuitenkin jäämään paikalle, jota oli minulle etukäteen ehdotettu, takariviin Persujen vasemmalle puolen.
Paikka on hyvä, koska
1) se on takarivissä, josta on kiva tarkkailla koko salia
2) siitä pääsee helposti puheenjohtajan pakeille, jos vaikka haluaa kiikuttaa aloitteita tms.
3) siitä on myös hyvä näköyhteys puheenjohtajaan, puheenvuoroja pyytäessä tms.
4) eipä haittaa sekään, että on lähellä mahdollista Persujen aiheuttamaan pörinää.
Vieressäni istuu PS:n Esko Särkelä, joka vaikuttaa oikein mukavalta kaverilta.
Ohoh, ensimmäinen bloggaukseni venyi näinkin pitkäksi. Menköön nyt sitten.
Jos tämän joku tulee lukeneeksi, niin kommentoida saa!
Nöyrästi teidän,
Kimmo H
