Tilannehan on tuosta jo elänyt, suhteessa teatterin väistötiloihin. Valtuusto otti pienen aikalisän, ja väistötila-asiaa piti vielä kartoittaa, päätös tehdä huhtikuun 1.päivän kokouksessa. No, toisin kävi, mutta sentään päätöksiä tehdään huhtikuun aikana.
Tammikuussa tuli markkinoille uusi tila, Etran halli Karjalahdella, ja teatteritoiminnalle se on soveltuvampi kuin Postitalo, joka vielä joulukuussa oli ainut tila, joka ylipäätään tuli kyseeseen. Siksi tietty myös niin vahvasti sitä silloin kannatin. Tärkeää kun on saada toimivat tilat mahdollisimman pian, sekä toimintamme turvaamiseksi että terveydellisistäkin syistä. Tämänhetkiset tilat eivät sovellu pitkäaikaiseksi väistöratkaisuksi monessakaan mielessä. Asiaa voin avata joskus toiste enemmän, mutta nyt läväytän tähän tuon puheeni valtuustossa ja saan hieman kevyemmän sydämen; edes yksi blogiteksti tänäkin vuonna....
Arvoisa
puheenjohtaja, parhaimmat valtuutetut ja muut kanssakemiläiset
Ihminen on uusiutuva
luonnonvara. Ei pelkästään sukupolvesta toiseen, me jokainen uusiudumme, koko
ajan. Me tässä salissa istujat emme ole soluiltamme samoja ihmisiä kuin olimme
syntyessämme. Se käsi, joka viittasi aikoinaan koulussa, ei ole sama käsi, joka
nyt painaa äänestysnappia. Ainoastaan päämme sisällä uusiutuminen tapahtuu
hitaasti. Myös solutasolla. Ehkä sen vuoksi ajatusmaailmamme muuttuu niin
hitaasti.
Vaikka me uusiudumme aivan
itsestämme, taistelemme silti ajan hammasta vastaan. Meidän pitää pitää huolta
itsestämme, ja kaikesta mitä ympärillemme rakennamme. Emme pysy terveenä ilman
hoitoa, niin eivät pysy rakennuksemmekaan. Me olemme vastuussa niiden
uusiutumisesta.
Minun piti puhua tänä
vuonna uusiutumisesta. Uusiutuvasta energiasta. Uusiutuvista ajatusmaailmoista.
Vihreän Kemin tulevaisuudesta. Toisin käy.
Ei ole tapaistani toistaa itseäni näissä puheissa, mutta nyt
joudun niin tekemään. Viime vuonna sanoin näin:
Kulttuurikeskus on
kunnoltaan tikittävä aikapommi, joka alkaa olla lähellä räjähtämistä.
Sairaslomat ovat lisääntyneet, joillekin tiloissa oleskelu on muuttunut jo
mahdottomaksi. Kulttuuripuolen ihmiset ovat varovaisia, jopa terveytensä
uhalla, valittamaan työskentelyolosuhteistaan.
Kemi on kuitenkin
kulttuurikaupunki, ja sen komea Kulttuurikeskus
ansaitsee arvoisensa kohtelun. Vuoden 2019 talousarvion yhteydessä on puhuttava jo vakavasti
massiivisesta remontista.
ansaitsee arvoisensa kohtelun. Vuoden 2019 talousarvion yhteydessä on puhuttava jo vakavasti
massiivisesta remontista.
Arvoisat kuulijat, te tiedätte, mitä tänä syksynä tapahtui.
Aikapommi teatterin osalta räjähti. Nyt on puhuttava vakavasti. Nyt viimeistään
on aika kantaa vastuu.
Kaupunginjohtaja on esittänyt – ja kaupunginhallitukselta
esitys on edennyt valtuustolle samoin sanankääntein – seuraavaa, lyhyesti: Teatteri jatkaa toimintoja nykyisissä
väistötiloissa vuoden 2019. Jatkossa pohditaan teatterin tulevaa
toimintakonseptia ja organisoitumismuotoja.
Hieman nykyisistä väistötiloista: Kaikki teatterilaiset eivät vielä edes ole väistötiloissa. Terveydelle
haitallisissa Kulttuurikeskuksen tiloissa sijaitsevat yhä muun muassa teatterin
paja, tarpeisto ja tarkkaamo. Tiloihin jääneet ovat jo joutuneet hakemaan
sairaslomia sisäilmaoireiden vuoksi. Tila on hyvää vauhtia menossa täyteen toimintakieltoon.
Kaupunki on velvollinen osoittamaan työntekijöilleen terveet
työskentelytilat.
Osalle väistötiloina toimivat Tullimakasiini sekä Pirtti.
Tullimakasiineille mahtuu avotoimistoja, jossa esimerkiksi
kirjoitustyöhön ei ole omaa rauhaa. Muun muassa dramaturgille ja ohjaajalle ei
ole osoitettu työhönsä soveltuvia työpisteitä. Makasiini on lähes täysin
soveltumaton esitystoimintaan, yleisölle ei ole lämpiötiloja, näyttelijöille ei
pukuhuonetta, katsomoon mahtuu 40 katsojaa. Tila soveltuu hyvin harvalle
näytelmälle, ja katsojaluvut esitysmäärästä riippumatta jäävät pieniksi.
Pirtti on suojeltu rakennus, joten
kokonaisvaltaisen ääni-, valo- ja lavastesuunnittelun saavuttaminen on
mahdotonta. Tämä rajoittaa jyrkästi tilaan sopivien esitysten valikoimaa.
Kampaamoa ei ole, saatikka näyttelijöille kunnollisia työtiloja.
Tila ei myöskään ole esteetön – monilla katsojillamme on
vaikeuksia päästä katsomaan esityksiä, tai se on jopa mahdotonta. Kaupunginhallitus
myönsi rahoituksen kulttuuri- ja liikuntapuolen yhteiselle ILMI-hankkeelle, johon teatteri oli suunnitellut osallistuvansa
tuottamalla kehitysvammaisten esityksen omiin tiloihinsa. Tämä ei tule
onnistumaan, jos tila ei ole esteetön.
Pirtin katsomoon mahtuu 120 katsojaa, reilu kolmasosa siitä,
mitä teatterin päänäyttämön katsomoon. Varastointitilan puutteen vuoksi tilassa
voidaan esittää vain yhtä näytelmää kerrallaan. Tämä vähentää esitysten ja
ensi-iltojen määrää radikaalisti.
Lisäksi teatterin vallatessa Pirtin viedään kemiläisiltä
suosittu harrastus- ja juhlatila.
Kaupunginorkesteri oli vain yksi tieltämme häädetyistä toimijoista kaupungissa,
jonka kulttuuritilat ovat todella vähissä. Pirtti toimii erinomaisena konsertti- ja tapahtumatilana, mutta kehnosti
teatteritilana.
Johtuen evakkomme terveydellisistä syistä, tulisi näissäkin
tiloissa suorittaa sisäilmapainotteinen kuntotarkastus, jotta emme mene
vahingossakaan ojasta allikkoon.
Kaupunginjohtajan
mainitsemasta selvitystyöstä jokunen sana. Väistötilojen osalta asia on jo selvitetty.
Väistötilatyöryhmä on kolunnut läpi Kemin kaikki mahdolliset ja mahdottomat
väistötilat. Mitään uutta asiaa selvittämällä ei löydy. Jos jokin kaupungin
omistama tila olisi otollinen teatterille, se kyllä olisi löytynyt ja
väistötilaksi ehdotettu. Työryhmän ehdottamat väistötilat – Postitalo sekä
Dahlin halli - ovat saatavilla,
olosuhteisiin nähden mahdollisimman käytännölliset ja pidempiaikaisiksi
väistötiloiksi sopivat. Postitalo voidaan vuokrata turvalliseksi 8 vuoden
määräajaksi, jolloin kaikki tiloissa mahdollisesti tarvittavat huollot menevät
omistajan- valtion -piikkiin. Tilojen vuokra on alhaisempi kuin teatterin
vuokra Kulttuurikeskuksella oli – eikä vuokranantaja siellä ottanut aidosti
vastuuta tilojen kunnossapidosta.
Ostamme Postitalolla väistötilana vähintään 8 vuotta aikaa, jotta saadaan muut, kiireisimmät
remontti – ja uudisrakennuskohteet kaupungissamme alta pois. Mikäli Postitalon
remonttia siirretään vuodella, tila ei välttämättä enää ole edes saatavilla,
eikä sen remontti tule yhtään sen halvemmaksi. Investointipotti ensi vuodelle
on tämänvuotista suurempi, ja velan ottaminen kirpaisee vielä enemmän.
Postitalo ei ole mikään paratiisi, mutta se on hyvä kompromissi tilanteessa,
jossa seuraava vaihtoehto on ainoastaan uuden teatteritalon rakentaminen tai
Kulttuurikeskuksen remontti, joiden molempien hintalappu on vähintään
kymmenkertainen. Mistä sen tietää, vaikka Postitalo osoittautuisi niin
toimivaksi tilaksi, että siitä voidaan joskus myöhemmin huomattavasti
pienemmällä satsauksella luoda meille uusi, uljas teatteritalo.
Jos teatteri jatkaa nykyisissä väistötiloissa, kaupunki
menettää vähintään 100 000 € suoria tuloja jokaista vuotta kohti. Tämän päälle
tulevat vielä epäsuorat tulot (hotelliyöt, ravintolat, kampaajat,
kuljetusyhtiöt, vaatekaupat jne.) joiden tuotto on vähintään toinen mokoma. Unohtamatta
hankalammin mitattavia mutta aivan yhtä tärkeitä terveydellisiä, henkisiä ja
sosiaalisia vaikutuksia. Teatteri puhuttelee meitä parhaimmillaan solutasolla.
Sen moni täälläkin istuva on kokenut.
Teatterin organisoitumismuodon
tarkastelu puolestaan ei juuri nyt ole ajankohtaista – ja
sen linkittäminen väistötila-asiaan on täysin perusteetonta. En ollut ajatellut
asiaan edes puheessani tarttua, mutta saatuani aamun Lapin Kansasta
luettavakseni vähintäänkin muunneltua totuutta, on hyvä tehdä pari asiaa
selväksi. Kaupunginjohtaja väittää lehtijutussa, että laitosteatterissa
sitoutuu paljon varoja seiniin ja valtionosuuksissa tulee vuosittain
satojatuhansia euroja takkiin verrattuna mm. yhtiömuotoiseen teatteriin. Tämä
ei pidä paikkaansa. Ei laisinkaan. Valtionosuus on aina sidonnainen
henkilötyövuosiin, hallintomuodosta huolimatta, ja henkilötyövuodet ovat
vaarassa vähentyä niin kauan kuin olemme evakossa. Itse asiassa evakkotiloissa
silloin toimineessa Kuopion kaupunginteatterissa vuonna 2013 tehdyn laskelman
mukaan heille osakeyhtiö olisi tullut vuositasolla noin 100 000 euroa
kalliimmaksi. Kuopio jäi täyskunnalliseksi. Arvoisat valtuutetut, minä painotan
vielä, että teatterin yhtiöittäminen ei vähentäisi kaupungin osuutta teatterin
kuluista penniäkään.
Ja yhtiömuotoinen teatteri jos mikä vaatii seinät
ympärilleen. Usean kaupungin esimerkkitapausten valossa vaikkapa
yhtiömuotoiseen teatterimalliin siirtyessä on aivan elinehto, että teatterilla
on vakituiset tilat ja toiminta jälleen vakaalla pohjalla. Suuri osa
kannattavuudesta tulee mm. tilojen vuokraamisesta muidenkin käyttöön.
Vaikka toimintamalli jatkossa muuttuisikin, ja vaikka kaikkien
toivoma kuntien välinen tai yritysyhteistyö toteutuisi, ei ole mikään ongelma
vaihtaa tai lisätä tilojen vuokran maksajia kesken sopimusta. Mainittakoon, että Oulullakin oli tällaisia
toiveita yhteistyöstä, mutta eipä ole tärpännyt sielläkään. Kuntaliitokset
lienevät ainoa toivo muodostaa Meri-Lapin teatteri, jota vastaan
teatterilaisilla ei ole kerrassaan mitään.
Ja olipa hallintomuoto mikä tahansa, ainut teatterin toiminnan mahdollistava asia on valtionosuusjärjestelmä.
Näin on jokaisessa maamme kaupungissa, olipa kyseessä täyskunnallinen,
yhdistysmuotoinen tai vaikka yhtiömuotoinen teatteri.
Mitä kauemmin teatteri on väistötiloissa, sitä kauemman aikaa
menee kerätä takaisin menetetty yleisöpohja. Elävä kaupunki tarvitsee
paikalliskulttuurinsa, ja Kemille teatteri on ollut paikallinen ylpeys - Suomen
toiseksi vanhin täyskunnallinen teatteri, jonka juuret menevät 1800-luvun
loppupuolelle saakka. Älkäämme näivettäkö teatteriamme hengiltä.
Vihreiden
valtuustoryhmä esittää, että Postin talosta (Asemakatu 12) sekä Dahlin hallista
(Asentajankatu 10) remontoidaan teatteritoiminnalle soveltuvat tilat, mikäli ne
kuntotarkastuksessa osoittautuvat terveiksi. Tilat vuokrataan kahdeksan vuoden
määräajaksi, ja näin saadaan mietintäaikaa teatterin uusien toimitilojen
suunnitteluun ja toteutukseen. Samalla ostetaan aikaa muiden akuuttien remontti
– ja uudisrakennuskohteiden toteuttamiseksi ensin.
Tilojen remontin
hinta-arvio on 1000 000 euroa. Summa katetaan vaiheistamalla rantabulevardin ja
urheilupuiston investointeja, sekä tarvittaessa ottamalla osa summasta
lisävelkana.
Ostamme aikaa keskittyä Kulttuurikeskuksen toisten osastojen ongelmiin.
Ostamme aikaa keskittyä päiväkoteihin, kouluihin, uimahalliin, urheilupuistoon,
huonokuntoisten kaupungin kiinteistöjen kuntokartoitukseen.
Muulta osin talousarvio on ryhmämme puolesta valmis pakettiin
neuvoteltavaksi. Keskusteluissa ollut kaupungin kiinteistöjen kuntovastaavan
viran perustaminen ymmärtääkseni löytyy raamista. Virkaan astuvalle täytyy
löytyä myös resurssit alkaa laatia selkeää ja kaikille avointa kuntoraportointia
ja kuntotarkastuksia kaupungin kiinteistöissä. Tulevina vuosina
sisäilmapainotteisiin kuntotarkastuksiin tulee budjetoida vuositasolla rahaa.
Se on meidän vastuullamme päättäjinä. Teatteri ei ole ainut kaupungissamme
tikittävä aikapommi.
Arvoisat kuulijat, Kemi on ihmekaupunki. Vastakohtien kaupunki.
Punainen Kemi, joka yksityisti
sairaalansa. Vihreä Kemi, joka satsaa kaukomatkailuun. Mutta ennen kaikkea
olemme työläisten Kemi, joka toivoakseni tuntee vastuunsa työläistensä terveydestä,
hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Ihan solutasolla.
Kiitos.
p.s. Alun kuva on Saamelandia-näytelmän ensi-illasta. Tuohan on se surullisenkuuluisa esitys, joka ehti vasta saada siivet alleen, kun teatterilla riehui sähköpalo, joka turmeli lavasteet, pyöräytti aikataulut perseelleen ja sysäsi lopulta Saamelandian mahdottoman paluun totuuteen.
Pieni lovi jäi sydämeen siitä.
p.s. Alun kuva on Saamelandia-näytelmän ensi-illasta. Tuohan on se surullisenkuuluisa esitys, joka ehti vasta saada siivet alleen, kun teatterilla riehui sähköpalo, joka turmeli lavasteet, pyöräytti aikataulut perseelleen ja sysäsi lopulta Saamelandian mahdottoman paluun totuuteen.
Pieni lovi jäi sydämeen siitä.