Talousarviopuhe vuodelle 2019

Lieneepä korkea aika muistaa edes laittaa tämä viime joulukuinen puheeni tänne blogiin, vähän niin kuin muistoksi. Ja vaalipäivän kunniaksi.
Tilannehan on tuosta jo elänyt, suhteessa teatterin väistötiloihin. Valtuusto otti pienen aikalisän, ja väistötila-asiaa piti vielä kartoittaa, päätös tehdä huhtikuun 1.päivän kokouksessa. No, toisin kävi, mutta sentään päätöksiä tehdään huhtikuun aikana.
Tammikuussa tuli markkinoille uusi tila, Etran halli Karjalahdella, ja teatteritoiminnalle se on soveltuvampi kuin Postitalo, joka vielä joulukuussa oli ainut tila, joka ylipäätään tuli kyseeseen. Siksi tietty myös niin vahvasti sitä silloin kannatin. Tärkeää kun on saada toimivat tilat mahdollisimman pian, sekä toimintamme turvaamiseksi että terveydellisistäkin syistä. Tämänhetkiset tilat eivät sovellu pitkäaikaiseksi väistöratkaisuksi monessakaan mielessä. Asiaa voin avata joskus toiste enemmän, mutta nyt läväytän tähän tuon puheeni valtuustossa ja saan hieman kevyemmän sydämen; edes yksi blogiteksti tänäkin vuonna....

Arvoisa puheenjohtaja, parhaimmat valtuutetut ja muut kanssakemiläiset

                      Ihminen on uusiutuva luonnonvara. Ei pelkästään sukupolvesta toiseen, me jokainen uusiudumme, koko ajan. Me tässä salissa istujat emme ole soluiltamme samoja ihmisiä kuin olimme syntyessämme. Se käsi, joka viittasi aikoinaan koulussa, ei ole sama käsi, joka nyt painaa äänestysnappia. Ainoastaan päämme sisällä uusiutuminen tapahtuu hitaasti. Myös solutasolla. Ehkä sen vuoksi ajatusmaailmamme muuttuu niin hitaasti.

                      Vaikka me uusiudumme aivan itsestämme, taistelemme silti ajan hammasta vastaan. Meidän pitää pitää huolta itsestämme, ja kaikesta mitä ympärillemme rakennamme. Emme pysy terveenä ilman hoitoa, niin eivät pysy rakennuksemmekaan. Me olemme vastuussa niiden uusiutumisesta.

                      Minun piti puhua tänä vuonna uusiutumisesta. Uusiutuvasta energiasta. Uusiutuvista ajatusmaailmoista. Vihreän Kemin tulevaisuudesta. Toisin käy.

Ei ole tapaistani toistaa itseäni näissä puheissa, mutta nyt joudun niin tekemään. Viime vuonna sanoin näin:

Kulttuurikeskus on kunnoltaan tikittävä aikapommi, joka alkaa olla lähellä räjähtämistä. Sairaslomat ovat lisääntyneet, joillekin tiloissa oleskelu on muuttunut jo mahdottomaksi. Kulttuuripuolen ihmiset ovat varovaisia, jopa terveytensä uhalla, valittamaan työskentelyolosuhteistaan.

Kemi on kuitenkin kulttuurikaupunki, ja sen komea Kulttuurikeskus
ansaitsee arvoisensa kohtelun. Vuoden 2019 talousarvion yhteydessä on puhuttava jo vakavasti
massiivisesta remontista.

Arvoisat kuulijat, te tiedätte, mitä tänä syksynä tapahtui. Aikapommi teatterin osalta räjähti. Nyt on puhuttava vakavasti. Nyt viimeistään on aika kantaa vastuu.

Kaupunginjohtaja on esittänyt – ja kaupunginhallitukselta esitys on edennyt valtuustolle samoin sanankääntein – seuraavaa, lyhyesti: Teatteri jatkaa toimintoja nykyisissä väistötiloissa vuoden 2019. Jatkossa pohditaan teatterin tulevaa toimintakonseptia ja organisoitumismuotoja.

Hieman nykyisistä väistötiloista: Kaikki teatterilaiset eivät vielä edes ole väistötiloissa. Terveydelle haitallisissa Kulttuurikeskuksen tiloissa sijaitsevat yhä muun muassa teatterin paja, tarpeisto ja tarkkaamo. Tiloihin jääneet ovat jo joutuneet hakemaan sairaslomia sisäilmaoireiden vuoksi. Tila on hyvää vauhtia menossa täyteen toimintakieltoon. Kaupunki on velvollinen osoittamaan työntekijöilleen terveet työskentelytilat.

Osalle väistötiloina toimivat Tullimakasiini sekä Pirtti.

Tullimakasiineille mahtuu avotoimistoja, jossa esimerkiksi kirjoitustyöhön ei ole omaa rauhaa. Muun muassa dramaturgille ja ohjaajalle ei ole osoitettu työhönsä soveltuvia työpisteitä. Makasiini on lähes täysin soveltumaton esitystoimintaan, yleisölle ei ole lämpiötiloja, näyttelijöille ei pukuhuonetta, katsomoon mahtuu 40 katsojaa. Tila soveltuu hyvin harvalle näytelmälle, ja katsojaluvut esitysmäärästä riippumatta jäävät pieniksi.

Pirtti on suojeltu rakennus, joten kokonaisvaltaisen ääni-, valo- ja lavastesuunnittelun saavuttaminen on mahdotonta. Tämä rajoittaa jyrkästi tilaan sopivien esitysten valikoimaa. Kampaamoa ei ole, saatikka näyttelijöille kunnollisia työtiloja.

Tila ei myöskään ole esteetön – monilla katsojillamme on vaikeuksia päästä katsomaan esityksiä, tai se on jopa mahdotonta. Kaupunginhallitus myönsi rahoituksen kulttuuri- ja liikuntapuolen yhteiselle ILMI-hankkeelle, johon teatteri oli suunnitellut osallistuvansa tuottamalla kehitysvammaisten esityksen omiin tiloihinsa. Tämä ei tule onnistumaan, jos tila ei ole esteetön.

Pirtin katsomoon mahtuu 120 katsojaa, reilu kolmasosa siitä, mitä teatterin päänäyttämön katsomoon. Varastointitilan puutteen vuoksi tilassa voidaan esittää vain yhtä näytelmää kerrallaan. Tämä vähentää esitysten ja ensi-iltojen määrää radikaalisti.

Lisäksi teatterin vallatessa Pirtin viedään kemiläisiltä suosittu harrastus- ja juhlatila. Kaupunginorkesteri oli vain yksi tieltämme häädetyistä toimijoista kaupungissa, jonka kulttuuritilat ovat todella vähissä. Pirtti toimii erinomaisena konsertti- ja tapahtumatilana, mutta kehnosti teatteritilana.

Johtuen evakkomme terveydellisistä syistä, tulisi näissäkin tiloissa suorittaa sisäilmapainotteinen kuntotarkastus, jotta emme mene vahingossakaan ojasta allikkoon.

Kaupunginjohtajan mainitsemasta selvitystyöstä jokunen sana. Väistötilojen osalta asia on jo selvitetty. Väistötilatyöryhmä on kolunnut läpi Kemin kaikki mahdolliset ja mahdottomat väistötilat. Mitään uutta asiaa selvittämällä ei löydy. Jos jokin kaupungin omistama tila olisi otollinen teatterille, se kyllä olisi löytynyt ja väistötilaksi ehdotettu. Työryhmän ehdottamat väistötilat – Postitalo sekä Dahlin halli -  ovat saatavilla, olosuhteisiin nähden mahdollisimman käytännölliset ja pidempiaikaisiksi väistötiloiksi sopivat. Postitalo voidaan vuokrata turvalliseksi 8 vuoden määräajaksi, jolloin kaikki tiloissa mahdollisesti tarvittavat huollot menevät omistajan- valtion -piikkiin. Tilojen vuokra on alhaisempi kuin teatterin vuokra Kulttuurikeskuksella oli – eikä vuokranantaja siellä ottanut aidosti vastuuta tilojen kunnossapidosta.

Ostamme Postitalolla väistötilana vähintään 8 vuotta aikaa, jotta saadaan muut, kiireisimmät remontti – ja uudisrakennuskohteet kaupungissamme alta pois. Mikäli Postitalon remonttia siirretään vuodella, tila ei välttämättä enää ole edes saatavilla, eikä sen remontti tule yhtään sen halvemmaksi. Investointipotti ensi vuodelle on tämänvuotista suurempi, ja velan ottaminen kirpaisee vielä enemmän. Postitalo ei ole mikään paratiisi, mutta se on hyvä kompromissi tilanteessa, jossa seuraava vaihtoehto on ainoastaan uuden teatteritalon rakentaminen tai Kulttuurikeskuksen remontti, joiden molempien hintalappu on vähintään kymmenkertainen. Mistä sen tietää, vaikka Postitalo osoittautuisi niin toimivaksi tilaksi, että siitä voidaan joskus myöhemmin huomattavasti pienemmällä satsauksella luoda meille uusi, uljas teatteritalo.

Jos teatteri jatkaa nykyisissä väistötiloissa, kaupunki menettää vähintään 100 000 € suoria tuloja jokaista vuotta kohti. Tämän päälle tulevat vielä epäsuorat tulot (hotelliyöt, ravintolat, kampaajat, kuljetusyhtiöt, vaatekaupat jne.) joiden tuotto on vähintään toinen mokoma. Unohtamatta hankalammin mitattavia mutta aivan yhtä tärkeitä terveydellisiä, henkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Teatteri puhuttelee meitä parhaimmillaan solutasolla. Sen moni täälläkin istuva on kokenut.

Teatterin organisoitumismuodon tarkastelu puolestaan ei juuri nyt ole ajankohtaista – ja sen linkittäminen väistötila-asiaan on täysin perusteetonta. En ollut ajatellut asiaan edes puheessani tarttua, mutta saatuani aamun Lapin Kansasta luettavakseni vähintäänkin muunneltua totuutta, on hyvä tehdä pari asiaa selväksi. Kaupunginjohtaja väittää lehtijutussa, että laitosteatterissa sitoutuu paljon varoja seiniin ja valtionosuuksissa tulee vuosittain satojatuhansia euroja takkiin verrattuna mm. yhtiömuotoiseen teatteriin. Tämä ei pidä paikkaansa. Ei laisinkaan.  Valtionosuus on aina sidonnainen henkilötyövuosiin, hallintomuodosta huolimatta, ja henkilötyövuodet ovat vaarassa vähentyä niin kauan kuin olemme evakossa. Itse asiassa evakkotiloissa silloin toimineessa Kuopion kaupunginteatterissa vuonna 2013 tehdyn laskelman mukaan heille osakeyhtiö olisi tullut vuositasolla noin 100 000 euroa kalliimmaksi. Kuopio jäi täyskunnalliseksi. Arvoisat valtuutetut, minä painotan vielä, että teatterin yhtiöittäminen ei vähentäisi kaupungin osuutta teatterin kuluista penniäkään.

Ja yhtiömuotoinen teatteri jos mikä vaatii seinät ympärilleen. Usean kaupungin esimerkkitapausten valossa vaikkapa yhtiömuotoiseen teatterimalliin siirtyessä on aivan elinehto, että teatterilla on vakituiset tilat ja toiminta jälleen vakaalla pohjalla. Suuri osa kannattavuudesta tulee mm. tilojen vuokraamisesta muidenkin käyttöön.

Vaikka toimintamalli jatkossa muuttuisikin, ja vaikka kaikkien toivoma kuntien välinen tai yritysyhteistyö toteutuisi, ei ole mikään ongelma vaihtaa tai lisätä tilojen vuokran maksajia kesken sopimusta.  Mainittakoon, että Oulullakin oli tällaisia toiveita yhteistyöstä, mutta eipä ole tärpännyt sielläkään. Kuntaliitokset lienevät ainoa toivo muodostaa Meri-Lapin teatteri, jota vastaan teatterilaisilla ei ole kerrassaan mitään.

Ja olipa hallintomuoto mikä tahansa, ainut teatterin toiminnan mahdollistava asia on valtionosuusjärjestelmä. Näin on jokaisessa maamme kaupungissa, olipa kyseessä täyskunnallinen, yhdistysmuotoinen tai vaikka yhtiömuotoinen teatteri.

Mitä kauemmin teatteri on väistötiloissa, sitä kauemman aikaa menee kerätä takaisin menetetty yleisöpohja. Elävä kaupunki tarvitsee paikalliskulttuurinsa, ja Kemille teatteri on ollut paikallinen ylpeys - Suomen toiseksi vanhin täyskunnallinen teatteri, jonka juuret menevät 1800-luvun loppupuolelle saakka. Älkäämme näivettäkö teatteriamme hengiltä.

Vihreiden valtuustoryhmä esittää, että Postin talosta (Asemakatu 12) sekä Dahlin hallista (Asentajankatu 10) remontoidaan teatteritoiminnalle soveltuvat tilat, mikäli ne kuntotarkastuksessa osoittautuvat terveiksi. Tilat vuokrataan kahdeksan vuoden määräajaksi, ja näin saadaan mietintäaikaa teatterin uusien toimitilojen suunnitteluun ja toteutukseen. Samalla ostetaan aikaa muiden akuuttien remontti – ja uudisrakennuskohteiden toteuttamiseksi ensin.

Tilojen remontin hinta-arvio on 1000 000 euroa. Summa katetaan vaiheistamalla rantabulevardin ja urheilupuiston investointeja, sekä tarvittaessa ottamalla osa summasta lisävelkana. 

                     

Ostamme aikaa keskittyä Kulttuurikeskuksen toisten osastojen ongelmiin. Ostamme aikaa keskittyä päiväkoteihin, kouluihin, uimahalliin, urheilupuistoon, huonokuntoisten kaupungin kiinteistöjen kuntokartoitukseen.

Muulta osin talousarvio on ryhmämme puolesta valmis pakettiin neuvoteltavaksi. Keskusteluissa ollut kaupungin kiinteistöjen kuntovastaavan viran perustaminen ymmärtääkseni löytyy raamista. Virkaan astuvalle täytyy löytyä myös resurssit alkaa laatia selkeää ja kaikille avointa kuntoraportointia ja kuntotarkastuksia kaupungin kiinteistöissä. Tulevina vuosina sisäilmapainotteisiin kuntotarkastuksiin tulee budjetoida vuositasolla rahaa. Se on meidän vastuullamme päättäjinä. Teatteri ei ole ainut kaupungissamme tikittävä aikapommi.  

Arvoisat kuulijat, Kemi on ihmekaupunki. Vastakohtien kaupunki.  Punainen Kemi, joka yksityisti sairaalansa. Vihreä Kemi, joka satsaa kaukomatkailuun. Mutta ennen kaikkea olemme työläisten Kemi, joka toivoakseni tuntee vastuunsa työläistensä terveydestä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Ihan solutasolla.

Kiitos.



p.s. Alun kuva on Saamelandia-näytelmän ensi-illasta. Tuohan on se surullisenkuuluisa esitys, joka ehti vasta saada siivet alleen, kun teatterilla riehui sähköpalo, joka turmeli lavasteet, pyöräytti aikataulut perseelleen ja sysäsi lopulta Saamelandian mahdottoman paluun totuuteen. 
Pieni lovi jäi sydämeen siitä.