Tämä bloggaus –
jolla rikon aivan liian pitkän hiljaisuuden tällä osastolla – sai kipinänsä
valtuustokollegan fb-päivityksestä. Kollega Hyötylä pohti siinä valtuuston
nenäpäivätempauksen joutavuutta – siis miksi kekkaloimme nenä päässä muuten
kuin kilvenkiillotussyistä, jotka eivät auta
a)
ketään
ulkomailla eikä
b)
ketään
varsinkaan Kemissä.
Aivan hyvä
pointti. Asiaa retosteltiin jo päivityksen ryydittämässä pitkässä
keskustelussa, joten en mene siihen enää sen enempää. Ehkä yhteenvetona siitä
konsensus oli että nenä päässä voi tehdä hyväntekeväisyyttä siinä missä
ilmankin, mutta juuri nyt valtuutettujen pitäisi todella tarkkaan keskittyä
kaupungin yllättävään talouskäänteeseen – vuoden tulos näyttäisi kääntyvän usean
mukiinmenevän vuoden jälkeen kolme miljoonaa miinukselle. Eivätkä siinä
punanenät auta.
Siitä pääsenkin
tämänkertaisen jaaritukseni otsikkoon.
Olen maailman
huonoin valtuutettu.
Eräs Piritan
päivitystä ansiokkaasti kommentoinut kuntalainen muistutti minua jälleen siitä,
kuinka suuri ja monisäikeinen vastuu ylintä päätäntävaltaa kunnassa käyttävällä
kunnanvaltuustolla on.
Päätöksiä pitää
tehdä niin kuntakonsernin toiminnasta, talouden keskeisistä tavoitteista ja
perusteista, kunnan palveluista, päättää tilinpäätöksestä ym…
Suurin osa
valtuuston tehtävistä pyörii siis kuntatalouden ympärillä. Ja jos talous pettää
– kuten tällä hetkellä enemmän tai vähemmän joka kunnassa – myös syyttävä sormi
osoittaa valtuutettuihin.
Olen huono
valtuutettu, koska tilausmuutoksista alijäämäennusteen johdosta en osaa paljon
kommentoida. Valtuuston käsittelyyn kaupunginhallituksen hyviksi näkemät toimet
tulevat 27.10. ja uskoisin kaupunginjohtajan ehdotukset menojen leikkauksista
ja tulojen mahdollisista lisäyksistä menevän läpi valtuustossakin. Nyt pitää
sitten eri yksiköiden miettiä nipistyksiä, halusivat tai eivät. Mistä alijäämä
johtuu? Huonosta valmistautumisesta? Ei kai. Taantuma varmaan yllätti jopa
varovasti siihen varautuneen Kemin. Kulttuurikeskuksen tulipalo teki ison,
yllättävän loven budjettiin. Tuloja sieltä sun täältä on tullut odotettua vähemmän. Tarve leikkauksille ja kunnallisveron
nostamiselle ensi vuonna kasvaa. Pelastaako Kemin, Meri-Lapin tai edes koko
Suomen taloutta pitkässä juoksussa mikään vai onko tämä vain hidasta
näivettymistä? Olemme kaikki suhdanteiden armoilla ja ilmeisesti se kirpaisee
eniten kuntatasolla. Tämä on nyt aivan omaa mutu-jorinaani, mutta pelkään
eniten sitä, että säästämme itsemme kuoliaiksi emmekä uskalla enää yrittää,
investoida tai pitää edes säällisellä tasolla palveluita.
Saa nähdä, miten käy kun sote-uudistus vie sotepäätökset ja sotebudjetit kauas Kemistä, muualla päätettäviksi, ja miten vaikuttavat kuntaliitokset. Elämme omituisia aikoja. Tämä vuosi joka tapauksessa puraisee kaupungin taloutta kankkuun, enkä minä osaa sanoa, voisiko jotain tehdä nykyistä paremmin.
Saa nähdä, miten käy kun sote-uudistus vie sotepäätökset ja sotebudjetit kauas Kemistä, muualla päätettäviksi, ja miten vaikuttavat kuntaliitokset. Elämme omituisia aikoja. Tämä vuosi joka tapauksessa puraisee kaupungin taloutta kankkuun, enkä minä osaa sanoa, voisiko jotain tehdä nykyistä paremmin.
Kuntalehden
mukaan valtionosuusleikkaukset aiheuttavat tulevina vuosina vahvat paineet
kunnallisverojen tuntuvaan korotukseen. Kuntalehden laskelmien mukaan Kemin
pitäisi nostaa veroa nykyisestä 20,75%:sta 23,05:een vuonna 2016 saadakseen
tulot pysymään menojen tasolla – ja mikäli halajamme yhtään lyhentää kaupungin
ottamia lainoja, olisi syytä nostaa jopa pari kymmenystä lisää.
Verot siis
kohoaisivat reilun pari prosenttiyksikköä. Naapurissa Keminmaalla korotuspaine
on jo yli neljä prosenttiyksikköä, Simossa lähes yhtä paljon, Torniossa vähän
vähemmän kuin meillä, mutta kohoaisivat silti.
Laskelmassa ei
näy, miten kuntien yhdistäminen asiaan vaikuttaisi, mutta olettaa sopii, että
palvelujen uudelleenjärjestelyn kautta menot vähenevät jolloin
veroprosenttikaan ei niin paljoa joudu kompensoimaan.
Siinä kylmiä
lukuja. Mutta nyt siihen huonouteen.
Itselleni
kunnanvaltuutetun työ on moraalista työtä, arvoperusteista. Ja nyt en puhu
rahasta, vaikkei sitä enää voi saada irralleen mistään. Omat päätökseni teen
arvojeni perusteella. Varsin usea minua äänestänyt varmasti tiesi sen. Vai
kuvitteliko joku todella, että kaltaiseni teatterivenkula tietäisi, miten rahaa
säästetään?
Tuskinpa.
Korostan tuota
arvoperusteisuutta, koska ilmeisen moni olettaa kaikkien valtuutettujen olevan
talouseksperttejä, jotka osaavat sanoa, kuinka talous saadaan tasapainoon.
Voin sanoa ihan
suoraan, ettei minulla ole siitä hajuakaan, eikä yhtään järkevää ehdotusta
moiseen. Veroprosentin korotukseen on paineita, mutta mistä enää voi säästää?
Mistä voi säästää, kun tuntuu, että rahantarve kaupungilla on valtaisa edes
nykytilanteen säilyttämiseksi? Koulut homehtuvat, teiden kunto rapautuu,
vanheneva väestöpohja vaatii yhä lisää hoivapalveluja, sairaalaa uhkaa
näivettyminen mikäli synnytysosasto ahnaasta taistelusta huolimatta Kemistä
katoaa…
Anteeksi. Minä
keksin vain, mihin rahaa tulisi käyttää. Hirveän vähän, mistä sitä tulisi
leikata. Valtuustoaikana olen lähinnä urputtanut varsin pienistä
turhakemenoista, kuten valtuutetuille kaupungin maksamista puoluetuista, joihin
tuli sentään pieni parannus. Edelleen olisin siinä asiassa totaalipoiston
kannalla, vaikka puhutaankin vain joistakin kymmenistä tuhansista euroista
vuositasolla.
Olen tehnyt
aloitteen pysäköintipaikkojen lisäämisestä Syväkankaan terveysasemalle, ja
vaikka se olikin hyvä aloite käytännön tasolla – sehän meni läpikin ja tilanne
koheni jonkin verran – niin ei se rahaa säästänyt, jos ei vaatinutkaan, kun
meni Teknisen toimen budjetista.
Tänä syksynä
teimme yhdessä torniolaisen kollegani Liisa Virtasen kanssa aloitteen
joukkoliikenteen maksuttomuudesta lapsille ja kouluikäisille. Pieksämäen
seudulla asiaa on kokeiltu, ja vaikka tästä ei ole paljoa lisätuloja
bussifirmoille tullut, niin bussien käyttö on lisääntynyt ja myös vanhemmat
ovat siirtyneet käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Eli tulopuolella tulos on
vielä plus miinus nolla, mutta käyttö on lisääntynyt, omat autot jääneet
useammin talliin ja uusi sukupolvi on tottunut julkisiin kulkuvälineisiin
jatkaen helpommin niiden käyttöä vielä aikuisiälläkin. Kaikin puolin siis
voitokas kokeilu, jonka soisi toteutuvan Meri-Lapissakin.
Mutta eivät
vaikuta Kemin alijäämään nämäkään.
Itse luotan
kemiläisten virkamiesten osaamiseen. Heille, asiaansa vihkiytyneille ja
koulutetuille ammattilaiselle, maksetaan siitä, että he laativat mahdollisimman
hyvän talousarvion kaupungillemme, mahdollisiin muutoksiin varautuen. Mitä
syytä heillä olisi tehdä työnsä huonosti? Me valtuutetut sitten tarkastamme
heidän tekemänsä työn kykyjemme mukaan. Joillakin meistä on talousalan
koulutusta tai vahvaa kokemusta, joillakin ei. Jokainen meistä katsoo kaikkia
virkamiesten valmistelemia päätöksiä omien kokemusrilliemme lävitse. Omien
arvojemme kautta. Suuremmissa valtuustoryhmissä katsantokantoja on monta,
asiantuntijuutta laaja-alaisemmin ja keskustelu sitä kautta varmasti
hedelmällisempää. Pienessä – etenkin tässä pienimmässä, yhden miehen ryhmässäni
– ei tuota keskustelua paljoa voi syntyä. Meitä Vihreitä on koko Meri-Lapissa
vain kourallinen, eikä yksikään meistä ole akateemisesti koulutettu talousnero.
On teatterityöläistä, lääkäriä, maatalousyrittäjää, opettajaa, meitä kaikkia
yhdistävät sama arvomaailma, jolle Vihreä liitto on ollut sopivin sateenvarjo. Kemissä
meistä toimii niin harva, että monesti menen valtuuston kokouksiin mukanani
vain oma jalostumaton mielipiteeni, jonka perustana ovat edustamani arvot, ei
asiantuntijuus. Mutta sellaisena minut kai on edustamaan äänestetty, kaikkine
puutteineni minuun on luotettu sen verran, ja puutteellisena aion jatkaakin.
Voin luvata, että
jatkossa tulen olemaan aivan yhtä huono kuin tähänkin asti. Totta kai pyrin
parhaani mukaan muodostamaan mielipiteen kaikista käsiteltävistä asioista,
mutta lopulta säästän energiani piikit niihin asioihin, jotka minulle tuntuvat
luonnollisimmilta. Niihin, joista jotain tiedän. Jotka ovat minulle
arvokkaimpia.
Surkeammaksi oman valtuutukseni tekee sekin, että kokoukset ovat maanantai-iltaisin. Usein, kuten nyt vaikka tänä maanantaina, kun ensi-ilta on vain muutaman päivän päässä, en edes pääse edustamaan valtuuttajiani. Onneksi sentään varavaltuutettuja on olemassa, ja jaamme hyvin pitkälti saman arvomaailman.
Surkeammaksi oman valtuutukseni tekee sekin, että kokoukset ovat maanantai-iltaisin. Usein, kuten nyt vaikka tänä maanantaina, kun ensi-ilta on vain muutaman päivän päässä, en edes pääse edustamaan valtuuttajiani. Onneksi sentään varavaltuutettuja on olemassa, ja jaamme hyvin pitkälti saman arvomaailman.
Totaalista surkeuttani lisää sekin, että kaikista jaloista pyrkimyksistä ja lupauksista huolimatta en ole blogannut juuri yhtään ajatuksiani tänne. Monesti on ollut kyllä aikomus mutta mikähän siitä muka tekee niin ylitsepääsemättömän vaikeaa? Surkeaa, sanon minä.
Kertokaa minulle, mitä haluatte minun tekevän. Facebookissa, kommentoiden täällä blogissa, nykien hihasta kaupungilla. Minua ei pitäisi olla hankala löytää. Se on julkisen ammatin hyviä puolia.
Kertokaa minulle, mitä haluatte minun tekevän. Facebookissa, kommentoiden täällä blogissa, nykien hihasta kaupungilla. Minua ei pitäisi olla hankala löytää. Se on julkisen ammatin hyviä puolia.
- KH
P.S. Punanenistä
vielä sen verran, että toisin kuin muille valtuutetuille, minulle klovninenä on
liki pyhä asia ja tärkeä työkalu. Klovneriaa jonkin verran opiskellessani siitä
tuli pelottavankin tehokas naamio, joka sai itsessä aikaan omituisia
reaktioita, kun antautui nenän vietäväksi.
Sairaalaklovnin
hommissa taas punanenästä on muodostunut toisenlainen ystävä, rajoja rikkova
pieni mollukka, jonka onnistuu puhkoa ihmisten suojamuureja ja naksauttaa
kantajansa kaikki aistit auki. Sellaisia ovat minulle sairaalan nenäpäivät,
sukelluksia tuntemattomaan ja kohtaamisia ihmisten kanssa heidän ehdoillaan.
Parhaita päiviä ovat ne.
P.P.S. Tämä ei
ollut mikään vaalipuhe. Mutta jos haluatte äänestää vihreitä arvoja, niin
äänestäkää Hietalan Kallea. Siinä on nuori mies, jolla on arvot kohdallaan.
P.P.P.S. Jaa,
mitkä ovat tärkeimmät arvot minulle? Vastuu, vapaus ja välittäminen. Onnellisuuspolitiikka.
Siksi olen Vihreä. http://www.vihreat.fi/files/liitto/Periaateohjelma2012.pdf