Surkean valtuutetun pitkä jorina

Tämä bloggaus – jolla rikon aivan liian pitkän hiljaisuuden tällä osastolla – sai kipinänsä valtuustokollegan fb-päivityksestä. Kollega Hyötylä pohti siinä valtuuston nenäpäivätempauksen joutavuutta – siis miksi kekkaloimme nenä päässä muuten kuin kilvenkiillotussyistä, jotka eivät auta

a)      ketään ulkomailla eikä

b)      ketään varsinkaan Kemissä.

Aivan hyvä pointti. Asiaa retosteltiin jo päivityksen ryydittämässä pitkässä keskustelussa, joten en mene siihen enää sen enempää. Ehkä yhteenvetona siitä konsensus oli että nenä päässä voi tehdä hyväntekeväisyyttä siinä missä ilmankin, mutta juuri nyt valtuutettujen pitäisi todella tarkkaan keskittyä kaupungin yllättävään talouskäänteeseen – vuoden tulos näyttäisi kääntyvän usean mukiinmenevän vuoden jälkeen kolme miljoonaa miinukselle. Eivätkä siinä punanenät auta.

Siitä pääsenkin tämänkertaisen jaaritukseni otsikkoon.

Olen maailman huonoin valtuutettu.

Eräs Piritan päivitystä ansiokkaasti kommentoinut kuntalainen muistutti minua jälleen siitä, kuinka suuri ja monisäikeinen vastuu ylintä päätäntävaltaa kunnassa käyttävällä kunnanvaltuustolla on.

Päätöksiä pitää tehdä niin kuntakonsernin toiminnasta, talouden keskeisistä tavoitteista ja perusteista, kunnan palveluista, päättää tilinpäätöksestä ym…

Suurin osa valtuuston tehtävistä pyörii siis kuntatalouden ympärillä. Ja jos talous pettää – kuten tällä hetkellä enemmän tai vähemmän joka kunnassa – myös syyttävä sormi osoittaa valtuutettuihin.

Olen huono valtuutettu, koska tilausmuutoksista alijäämäennusteen johdosta en osaa paljon kommentoida. Valtuuston käsittelyyn kaupunginhallituksen hyviksi näkemät toimet tulevat 27.10. ja uskoisin kaupunginjohtajan ehdotukset menojen leikkauksista ja tulojen mahdollisista lisäyksistä menevän läpi valtuustossakin. Nyt pitää sitten eri yksiköiden miettiä nipistyksiä, halusivat tai eivät. Mistä alijäämä johtuu? Huonosta valmistautumisesta? Ei kai. Taantuma varmaan yllätti jopa varovasti siihen varautuneen Kemin. Kulttuurikeskuksen tulipalo teki ison, yllättävän loven budjettiin. Tuloja sieltä sun täältä on tullut odotettua vähemmän. Tarve leikkauksille ja kunnallisveron nostamiselle ensi vuonna kasvaa. Pelastaako Kemin, Meri-Lapin tai edes koko Suomen taloutta pitkässä juoksussa mikään vai onko tämä vain hidasta näivettymistä? Olemme kaikki suhdanteiden armoilla ja ilmeisesti se kirpaisee eniten kuntatasolla. Tämä on nyt aivan omaa mutu-jorinaani, mutta pelkään eniten sitä, että säästämme itsemme kuoliaiksi emmekä uskalla enää yrittää, investoida tai pitää edes säällisellä tasolla palveluita.
Saa nähdä, miten käy kun sote-uudistus vie sotepäätökset ja sotebudjetit kauas Kemistä, muualla päätettäviksi, ja miten vaikuttavat kuntaliitokset. Elämme omituisia aikoja. Tämä vuosi joka tapauksessa puraisee kaupungin taloutta kankkuun, enkä minä osaa sanoa, voisiko jotain tehdä nykyistä paremmin.

Kuntalehden mukaan valtionosuusleikkaukset aiheuttavat tulevina vuosina vahvat paineet kunnallisverojen tuntuvaan korotukseen. Kuntalehden laskelmien mukaan Kemin pitäisi nostaa veroa nykyisestä 20,75%:sta 23,05:een vuonna 2016 saadakseen tulot pysymään menojen tasolla – ja mikäli halajamme yhtään lyhentää kaupungin ottamia lainoja, olisi syytä nostaa jopa pari kymmenystä lisää.

Verot siis kohoaisivat reilun pari prosenttiyksikköä. Naapurissa Keminmaalla korotuspaine on jo yli neljä prosenttiyksikköä, Simossa lähes yhtä paljon, Torniossa vähän vähemmän kuin meillä, mutta kohoaisivat silti.

Laskelmassa ei näy, miten kuntien yhdistäminen asiaan vaikuttaisi, mutta olettaa sopii, että palvelujen uudelleenjärjestelyn kautta menot vähenevät jolloin veroprosenttikaan ei niin paljoa joudu kompensoimaan.

Siinä kylmiä lukuja. Mutta nyt siihen huonouteen.

Itselleni kunnanvaltuutetun työ on moraalista työtä, arvoperusteista. Ja nyt en puhu rahasta, vaikkei sitä enää voi saada irralleen mistään. Omat päätökseni teen arvojeni perusteella. Varsin usea minua äänestänyt varmasti tiesi sen. Vai kuvitteliko joku todella, että kaltaiseni teatterivenkula tietäisi, miten rahaa säästetään?

Tuskinpa.

Korostan tuota arvoperusteisuutta, koska ilmeisen moni olettaa kaikkien valtuutettujen olevan talouseksperttejä, jotka osaavat sanoa, kuinka talous saadaan tasapainoon.

Voin sanoa ihan suoraan, ettei minulla ole siitä hajuakaan, eikä yhtään järkevää ehdotusta moiseen. Veroprosentin korotukseen on paineita, mutta mistä enää voi säästää? Mistä voi säästää, kun tuntuu, että rahantarve kaupungilla on valtaisa edes nykytilanteen säilyttämiseksi? Koulut homehtuvat, teiden kunto rapautuu, vanheneva väestöpohja vaatii yhä lisää hoivapalveluja, sairaalaa uhkaa näivettyminen mikäli synnytysosasto ahnaasta taistelusta huolimatta Kemistä katoaa…

Anteeksi. Minä keksin vain, mihin rahaa tulisi käyttää. Hirveän vähän, mistä sitä tulisi leikata. Valtuustoaikana olen lähinnä urputtanut varsin pienistä turhakemenoista, kuten valtuutetuille kaupungin maksamista puoluetuista, joihin tuli sentään pieni parannus. Edelleen olisin siinä asiassa totaalipoiston kannalla, vaikka puhutaankin vain joistakin kymmenistä tuhansista euroista vuositasolla.

Olen tehnyt aloitteen pysäköintipaikkojen lisäämisestä Syväkankaan terveysasemalle, ja vaikka se olikin hyvä aloite käytännön tasolla – sehän meni läpikin ja tilanne koheni jonkin verran – niin ei se rahaa säästänyt, jos ei vaatinutkaan, kun meni Teknisen toimen budjetista.

Tänä syksynä teimme yhdessä torniolaisen kollegani Liisa Virtasen kanssa aloitteen joukkoliikenteen maksuttomuudesta lapsille ja kouluikäisille. Pieksämäen seudulla asiaa on kokeiltu, ja vaikka tästä ei ole paljoa lisätuloja bussifirmoille tullut, niin bussien käyttö on lisääntynyt ja myös vanhemmat ovat siirtyneet käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Eli tulopuolella tulos on vielä plus miinus nolla, mutta käyttö on lisääntynyt, omat autot jääneet useammin talliin ja uusi sukupolvi on tottunut julkisiin kulkuvälineisiin jatkaen helpommin niiden käyttöä vielä aikuisiälläkin. Kaikin puolin siis voitokas kokeilu, jonka soisi toteutuvan Meri-Lapissakin.

Mutta eivät vaikuta Kemin alijäämään nämäkään.

Itse luotan kemiläisten virkamiesten osaamiseen. Heille, asiaansa vihkiytyneille ja koulutetuille ammattilaiselle, maksetaan siitä, että he laativat mahdollisimman hyvän talousarvion kaupungillemme, mahdollisiin muutoksiin varautuen. Mitä syytä heillä olisi tehdä työnsä huonosti? Me valtuutetut sitten tarkastamme heidän tekemänsä työn kykyjemme mukaan. Joillakin meistä on talousalan koulutusta tai vahvaa kokemusta, joillakin ei. Jokainen meistä katsoo kaikkia virkamiesten valmistelemia päätöksiä omien kokemusrilliemme lävitse. Omien arvojemme kautta. Suuremmissa valtuustoryhmissä katsantokantoja on monta, asiantuntijuutta laaja-alaisemmin ja keskustelu sitä kautta varmasti hedelmällisempää. Pienessä – etenkin tässä pienimmässä, yhden miehen ryhmässäni – ei tuota keskustelua paljoa voi syntyä. Meitä Vihreitä on koko Meri-Lapissa vain kourallinen, eikä yksikään meistä ole akateemisesti koulutettu talousnero. On teatterityöläistä, lääkäriä, maatalousyrittäjää, opettajaa, meitä kaikkia yhdistävät sama arvomaailma, jolle Vihreä liitto on ollut sopivin sateenvarjo. Kemissä meistä toimii niin harva, että monesti menen valtuuston kokouksiin mukanani vain oma jalostumaton mielipiteeni, jonka perustana ovat edustamani arvot, ei asiantuntijuus. Mutta sellaisena minut kai on edustamaan äänestetty, kaikkine puutteineni minuun on luotettu sen verran, ja puutteellisena aion jatkaakin.

Voin luvata, että jatkossa tulen olemaan aivan yhtä huono kuin tähänkin asti. Totta kai pyrin parhaani mukaan muodostamaan mielipiteen kaikista käsiteltävistä asioista, mutta lopulta säästän energiani piikit niihin asioihin, jotka minulle tuntuvat luonnollisimmilta. Niihin, joista jotain tiedän. Jotka ovat minulle arvokkaimpia. 

Surkeammaksi oman valtuutukseni tekee sekin, että kokoukset ovat maanantai-iltaisin. Usein, kuten nyt vaikka tänä maanantaina, kun ensi-ilta on vain muutaman päivän päässä, en edes pääse edustamaan valtuuttajiani. Onneksi sentään varavaltuutettuja on olemassa, ja jaamme hyvin pitkälti saman arvomaailman. 

Totaalista surkeuttani lisää sekin, että kaikista jaloista pyrkimyksistä ja lupauksista huolimatta en ole blogannut juuri yhtään ajatuksiani tänne. Monesti on ollut kyllä aikomus mutta mikähän siitä muka tekee niin ylitsepääsemättömän vaikeaa? Surkeaa, sanon minä.

Kertokaa minulle, mitä haluatte minun tekevän. Facebookissa, kommentoiden täällä blogissa, nykien hihasta kaupungilla. Minua ei pitäisi olla hankala löytää. Se on julkisen ammatin hyviä puolia.

- KH

P.S. Punanenistä vielä sen verran, että toisin kuin muille valtuutetuille, minulle klovninenä on liki pyhä asia ja tärkeä työkalu. Klovneriaa jonkin verran opiskellessani siitä tuli pelottavankin tehokas naamio, joka sai itsessä aikaan omituisia reaktioita, kun antautui nenän vietäväksi.

Sairaalaklovnin hommissa taas punanenästä on muodostunut toisenlainen ystävä, rajoja rikkova pieni mollukka, jonka onnistuu puhkoa ihmisten suojamuureja ja naksauttaa kantajansa kaikki aistit auki. Sellaisia ovat minulle sairaalan nenäpäivät, sukelluksia tuntemattomaan ja kohtaamisia ihmisten kanssa heidän ehdoillaan. Parhaita päiviä ovat ne.

P.P.S. Tämä ei ollut mikään vaalipuhe. Mutta jos haluatte äänestää vihreitä arvoja, niin äänestäkää Hietalan Kallea. Siinä on nuori mies, jolla on arvot kohdallaan.

P.P.P.S. Jaa, mitkä ovat tärkeimmät arvot minulle? Vastuu, vapaus ja välittäminen. Onnellisuuspolitiikka. Siksi olen Vihreä. http://www.vihreat.fi/files/liitto/Periaateohjelma2012.pdf