Kääntyviä takkeja ja kortteja

Valtuustossa käsiteltiin maanantaina - ympäri Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriä - Länsi-Pohjan sote-projektin jatkoa.
Kaiken sen perusteella, mitä etukäteen luin, minkä ymmärsin päätösehdotuksen olevan ja minkä suuruusluokan asiasta luulin puhuttavan, kantani asiaan oli selvä. Yksityistämisen tielle en lähde missään nimessä. Se ei ole pelkkä ideologinen kanta - vaikka sitäkin - vaan myös terveen järjen kanta. Puhdas tutkintatuloskin, ja peräti aivan empiiriset kokemukset, puhuvat julkisten palvelujen puolesta. Ison Rahan imu ja valta ei kiinnosta, ei pätkääkään.
Samaa mieltä olivat Vihreät kollegani, vaikka toki olimme yhtä mieltä siitäkin, että kyseessä on hankala asia, jossa hyvää vaihtoehtoa juuri nyt ei näyttäisi edes olevan.

Matkalla kaupungintalolle jopa rehvastelin, että mitäpä aiheesta keskustelemaan, sen kun vain äänestys kehiin ja  homma nurin.

Mutta valtuuston kokouksilla on syynsä. Ja kuten ainoassa vaalipaneelissa, johon osallistuin, tulin sanoneeksi - tärkein asia minulle on kuunteleminen.
Joten kuuntelin. Ihmiset minusta oikealle - eli siis polittisesti vasemmat - puhuivat yksityistämisen haitoista, kunnallisen sairaanhoidon paremmuudesta, Aaro Tiilikainen arveli myös, että jos avaamme ovet kilpailutukselle, se on viesti muulle Lapille, että kanssamme on neuvottelut neuvoteltu.
Ihmiset minusta vasemmalle - oikeistolaisemmat - puolestaan painottivat, että nyt ei ollut kyse vielä vastakkainasettelusta kunnallisen ja yksityisen välillä, vaan nimenomaan viestistä Rovaniemelle, että olemme tosissamme - että teemme kaikkemme sairaalan säilyttämiseksi täällä.

Kerrottiin, että yksityistäminen tapahtuu joka tapauksessa. Että se on pelin henki. Että synnytysosasto tulee katoamaan joka tapauksessa. Toivon, ettei näin käy. Että tämäniltaisessa päätöksessä on - kuten kaupunginjohtaja tapojensa vastaisesti varsin tunteisiin vetoavastikin kertoi - kyse vain siitä, kokeilemmeko, saammeko etua kilpailutuksesta. Että vihreä valo kilpailutuksen kokeilulle on hänen lohduttoman näkemyksensä mukaan ainoita valttikorttejamme sote-neuvotteluissa Rovaniemen kanssa. Samaa sanoi Ritva Sonntag, joka on neuvottelujen keskiössä.

Mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tajusin keskustelun kulkevan koko ajan kahdella tasolla. Vasemmisto ja osa demareista puhui yksityistämistä vastaan - kilpailutustakin tietysti osana sitä - enkä olisi voinut olla enempää samaa mieltä jokaisen puhujan kanssa. Timo Marttalan puheenvuorot olivat peräti niin päteviä, että olisi hienoa saada lainata hänen aivojaan hetkeksi. Tuntuvat olevan sen verran korkeaoktaaninen värkki. Tämä oli siis kehu.

Mutta samaan aikaan mietin, että niin paljon kuin olen samaa mieltä yksityistämisestä, olin ehkä - samoin kuin monet muut - kuvitellut tämän päätösehdotuksen painavuudesta liikoja. Nyt emme äänestäneet siitä, yksityistämmekö Länsi-Pohjan vai emme. Nyt äänestimme siitä, antaisimmeko kilpailutukselle, ja vain kilpailutukselle, mahdollisuuden - joka olisi viesti Rovaniemelle ottaa meidät tosissaan. Neuvottelijat vakuuttivat, että se on viesti, jolla on merkitystä sairaalamme tulevaisuuden kannalta. Minä uskoin heitä. Miksi moisesta kukaan valehtelisi?

Niin, kaupunginjohtaja puhui valttikorteista, joista toisen heitämme pois, jos emme anna kilpailutuskokeilulle mahdollisuutta. Kyllä minäkin olen korttia pelannut. Pelatessa pitää toisinaan bluffata, jos haluaa voittaa. Arvelin parin tunnin keskustelun vakuuttamana, että nyt on bluffin paikka. Se on nyt, juuri tällä viikolla, Kemin ja Länsi-Pohjan etu.

Seuraavassa äänestyksessä - jos sellainen edes tulee - yksityiset saavat tietää huutia.

Oikeastaan on aika siistiä heilutella porkkanaa korporaatioiden nenän edessä tähän tyyliin. Ylitornion äänestys kilpailuttamista vastaan saattoi jo kaataa koko yksityistämisajatuksen, mutta aina kun isoja firmoja voi käyttää hyväksi antamatta heille lopulta sitä porkkanaa - pelkän kepin - on pieni voitto.

Tepsutellessamme alas kaupungintalon portaita juttelin erään Vasemmistoliiton valtuutetun kanssa, joka selitti, että vastusti kilpailutusta, koska se olisi porttiteorianomainen johdanto väistämättömään yksityistämiseen, eikä kilpailutuksessa pienet firmat pärjäisi, suuret veisivät koko potin.
Olin eri mieltä. Länsi-Pohja pysyy kunnallisena. Kunniallisena. Ja myös pienissä yksityisissä firmoissa on yksi huono puoli; ne tavoittelevat loppujen lopuksi voittoa. Se on yksityisen tavoite. Ja ennemmin tai myöhemmin paras tapa tuottaa voittoa on myydä bisneksensä isommille. Niin se vain menee.

Älkäämme myykö terveyttämme Isolle Rahalle. En kääntänyt takkiani. Pelasin vain yhden kortin bluffaten. Toisinaan pitää hävitä taistelu voittaakseen sodan.

Lupaamani Hiilineutraali kunta - aloite

  Vihreiden valtuustoryhmän aloite HINKU (hiilineutraalien kuntien) -verkostoon liittymisestä

HINKU-kuntien tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä 80%:a vuoteen 2030 mennessä. Tähän päästään hyvällä yhteistyöllä kuntien, sen asukkaiden ja yritysten kesken. HINKU-kunnissa  arvostetaan mm. paikallista tuotantoa (esim. aurinkosähköä hyödyntäen), yritetään päästä eroon tuontiöljystä (suosimalla mm. hybridi-, biokaasu- ja etanoliautoja, korvaamalla lämmityksessä fossiilisia polttoaineita puupohjaisilla energialähteillä ja maalämmöllä), parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta, asukkaatkin ovat päästötalkoissa mukana mm. energiailtojen tarjoamia energiatehokkuusoppeja noudattamalla, myös ruoan ilmastovaikutuksia on pienennetty esim. ruokahävikkiä vähentäen ja keittiöiden energiatehokkuutta lisäten.

Suomessa on erityisosaamista myös cleantech:n alueella, ja pitkäjänteistä toimintaa voidaan toteuttaa yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.

Myös Kemiin suunnitteilla olevan biopolttoainetehtaan yritysfilosofia on enemmän kuin linjassa HINKU-ajattelun kanssa.

HINKU-kunnat ovat jo vähentäneet päästöjä reilulla viidenneksellä kuudessa vuodessa, 2007-2013.

HINKU-kuntia tällä hetkellä: Asikkala, Hanko, Hyvinkää, Ii, Ilomantsi, Inkoo, Joensuu, Kitee, Kuhmoinen, Laitila, Lappeenranta, Lieksa, Liperi, Lohja, Masku, Muhos, Mynämäki, Nurmes, Outokumpu, Padasjoki, Parikkala, Porvoo, Raasepori, Rauma, Rautjärvi, Ruokolahti, Siuntio, Tohmajärvi, Uusikaupunki ja Valtimo.

HINKU:a koordinoi Suomen Ympäristökeskus, jossa kehitetään myös monistamoa HINKU-kunnille hyvien käytäntöjen kopioimiseksi. Tukijoina toimivat Kuntaliitto, Motiva, Tekes, Sitra ja Ympäristöministeriö. Mukana olevista yrityksistä mainittakoon mm. Elintarviketeollisuusliitto, Energiateollisuus, Gasum, Green Energy Finland, Innotek, Kuusakoski, Lassila & Tikanoja, Rakennusteollisuus RT ry., St1 ja Vapo.

HINKU-verkostosta lisätietoja http://www.hinku-foorumi.fi./fi-Fi., josta voi katsoa esim. videon ”Hinku neljässä minuutissa”.

Esitämme Kemin liittymistä HINKU-verkostoon.

Kemissä 16.05.2016

Tämän kampanjan nimissä ei tapettu yhtäkään sikaa.

Vaalit lähestyvät vääjäämättömästi kuin tukkijuna Veitsiluodon portteja.
Turuille ja toreille pompsautettujen telttojen helmoihin houkutellaan milloin siankamaraa käryttämällä, milloin ämpäriä nenän edessä heiluttelemalla. Jokainen meistä tietää, että Kemi ei niillä paremmaksi muutu, mutta sääntö lienee sama kuin puhelinmyyjillä - mitä pidempään saat uhrin pysymään langoilla, sen varmemmin hän ostaa mitä olet myymässä.
Eikä siinä mitään.
Toivottavasti kyrsätelttoja ilmestyy katukuvaan myös vaalien välissä. No jaa - mieluummin vaikka pullakahvitelttoja, mutta kuitenkin; kaupunkilaisten olohuoneita joissa keskustellaan siitä, mitä valtuustossa ja kaupungissa tapahtuu ja mitä toivottaisiin tapahtuvan. Silloin asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä ja oikeassa mittakaavassa. Olenpahan vain havainnut, että melko uskomattomiakin lupauksia ehdokkailta näin vaalien alla tulee. Yleisönosastokirjoittelussa on välillä semmoinen meininki, että ääniä kalastellaan utopistisinkin keinoin. On hyvä muistaa, että kaupungin kassallakin on pohjansa, ja kaikki täyte ennen pohjaa tulee meidän pussistamme. Veroina, käyttömaksuina, pääsymaksuina...(JA HUOMAUTAN, että tämä toppuuttelu tulee nyt siis henkilöltä, joka on toitottanut investointirohkeudesta enemmän kuin kukaan valtuustossa viime vuosina...vasemmistovaltaisessa kaupungissa olen ainoita, joka uskaltaa edes mainita sanan elvyttäminen...)
Minulta on kyselty, miksen tee hanakammin vaalityötä. Näkemykseni on, että olen antanut nyt neljä vuotta näytteitä siitä, onko minusta äänestäjieni - ja ehkä muidenkin - edustajaksi kaupungissa. Mikäli työhöni ollaan tyytyväisiä, minua äänestetään. Mikäli ei, joudan vilttiketjuun. Jos joku haluaa kysyä mielipiteitäni ja kantojani, en ole hankalasti tavoitettava. Ammattinikin jo on sellainen, etten pääse piiloon vaikka haluaisinkin. Mukavasti näiden vuosien aikana ovat ihmiset asioista jutelleetkin, mutta enemmänkin olisin odottanut ja jatkolta toivonkin.
Kemin kaupunkistrategiaan kirjattiin viime vuodelle ehdottamani velvoite järjestää teemailtoja (YLEn teemailtojen malliin), joissa valtuustolaiset, kaupunkilaiset ja ehkä alojen asiantuntijat ja virkamiehet voisivat kokoontua keskustelemaan valitusta aiheesta - oli se sitten esteettömyys, nuorisotyö tai vaikkapa kouluverkon uudistus. Vielä näitä ei ole yhtään järjestetty - byrokratian rattaisiin on jäänyt koko homma - mutta edelleen peräänkuulutan näiden perään.  Nämä tilaisuudet olisivat niitä tolkullisia makkaratelttoja.

Mutta juuri nyt tsemppaan vaalityöhön ehdokkaita, jotka eivät ole jo valtuustossa istuneet! Ja etenkin tsemppaan nuoria ihmisiä äänestämään! Äänestäkää tulevaisuuden tekijöitä! Kaupungin päätöksenteko saa sitä paremman, virkistävän peräruiskeen, mitä useampi uusi ihminen valtuustoon pääsee! Toki kokemustakin tarvitaan - itseltänikin meni ensimmäinen vuosi tavoille opetellessa, mutta rohkeus on kasvanut ja nyt on oikein nälkä päästä uudelle kaudelle. Kaupungin päätöksentekokoneisto on suuren muutoksen edessä, ja nyt on mentävä tulta päin.
Jotta voimme sanoa olevamme uudistuva, elävä, intoa täynnä oleva luova kunta, emme laiska perinnekunta.
Kemi! Paras paikka!


P.s. Olen säästynyt vihapuheelta ällistyttävän pitkälti näinä vuosina. Sain vihdoin kunnian tulla kutsutuksi suvakiksi, ja kiitin lämpimästi. Jos se tarkoittaa, että olen suvaitsevainen ja vajavainen, niin myönnän molemmat piirteet ja molempia pyrin myös lisäämään. Pyrin lisäämään tietoa, joka toisaalta toivottavasti tekee minusta yhä suvaitsevamman, mutta toisaalta lisää tietoisuuden tuskaa omasta vajavaisuudestani. Joten: Kiitos, terveisin suvakki.

P.p.s. En nyt ehtinyt pahemmin kertomaan aloitteista, mutta laitan tämän blogauksen perään vielä HINKU-aloitteeni, joka ei sinällään mennyt läpi (Teollisuuskaupungin lukujen valossa liki mahdotonta), mutta Kemi tullee tämänkin ryydittämänä sitoutumaan uudestaan Työ - ja elinkeinoministeriön energiatehokkuussopimukseen vuosille 2017 - 2025.
Lisäksi olin mukana laatimassa aloitetta koululaisten välipalasta (suurin kunnia kuuluu Pirita Hyötylälle, vaikka pöytäkirjoissa minun nimi otsikossa seisoo) ja taitaapa olla muitakin blogissa mainitsematta jääneitä. Ainakin parkkipaikkojen lisääminen Syväkankaan terveysaseman pihalle, tämä taisi olla jo aivan ensimmäisen valtuustovuoden aloitteita ja parkkipaikkaahan sitten parannettiinkin, vaikkakin tarvetta taitaisi edelleen olla lisätilalle. Tuo muuten oli ensimmäinen kerta, kun valtuustotyöni tuotti jotain konkreettista ja sikäli hihkaisun aikaansaava hetki...