Kääntyviä takkeja ja kortteja

Valtuustossa käsiteltiin maanantaina - ympäri Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriä - Länsi-Pohjan sote-projektin jatkoa.
Kaiken sen perusteella, mitä etukäteen luin, minkä ymmärsin päätösehdotuksen olevan ja minkä suuruusluokan asiasta luulin puhuttavan, kantani asiaan oli selvä. Yksityistämisen tielle en lähde missään nimessä. Se ei ole pelkkä ideologinen kanta - vaikka sitäkin - vaan myös terveen järjen kanta. Puhdas tutkintatuloskin, ja peräti aivan empiiriset kokemukset, puhuvat julkisten palvelujen puolesta. Ison Rahan imu ja valta ei kiinnosta, ei pätkääkään.
Samaa mieltä olivat Vihreät kollegani, vaikka toki olimme yhtä mieltä siitäkin, että kyseessä on hankala asia, jossa hyvää vaihtoehtoa juuri nyt ei näyttäisi edes olevan.

Matkalla kaupungintalolle jopa rehvastelin, että mitäpä aiheesta keskustelemaan, sen kun vain äänestys kehiin ja  homma nurin.

Mutta valtuuston kokouksilla on syynsä. Ja kuten ainoassa vaalipaneelissa, johon osallistuin, tulin sanoneeksi - tärkein asia minulle on kuunteleminen.
Joten kuuntelin. Ihmiset minusta oikealle - eli siis polittisesti vasemmat - puhuivat yksityistämisen haitoista, kunnallisen sairaanhoidon paremmuudesta, Aaro Tiilikainen arveli myös, että jos avaamme ovet kilpailutukselle, se on viesti muulle Lapille, että kanssamme on neuvottelut neuvoteltu.
Ihmiset minusta vasemmalle - oikeistolaisemmat - puolestaan painottivat, että nyt ei ollut kyse vielä vastakkainasettelusta kunnallisen ja yksityisen välillä, vaan nimenomaan viestistä Rovaniemelle, että olemme tosissamme - että teemme kaikkemme sairaalan säilyttämiseksi täällä.

Kerrottiin, että yksityistäminen tapahtuu joka tapauksessa. Että se on pelin henki. Että synnytysosasto tulee katoamaan joka tapauksessa. Toivon, ettei näin käy. Että tämäniltaisessa päätöksessä on - kuten kaupunginjohtaja tapojensa vastaisesti varsin tunteisiin vetoavastikin kertoi - kyse vain siitä, kokeilemmeko, saammeko etua kilpailutuksesta. Että vihreä valo kilpailutuksen kokeilulle on hänen lohduttoman näkemyksensä mukaan ainoita valttikorttejamme sote-neuvotteluissa Rovaniemen kanssa. Samaa sanoi Ritva Sonntag, joka on neuvottelujen keskiössä.

Mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tajusin keskustelun kulkevan koko ajan kahdella tasolla. Vasemmisto ja osa demareista puhui yksityistämistä vastaan - kilpailutustakin tietysti osana sitä - enkä olisi voinut olla enempää samaa mieltä jokaisen puhujan kanssa. Timo Marttalan puheenvuorot olivat peräti niin päteviä, että olisi hienoa saada lainata hänen aivojaan hetkeksi. Tuntuvat olevan sen verran korkeaoktaaninen värkki. Tämä oli siis kehu.

Mutta samaan aikaan mietin, että niin paljon kuin olen samaa mieltä yksityistämisestä, olin ehkä - samoin kuin monet muut - kuvitellut tämän päätösehdotuksen painavuudesta liikoja. Nyt emme äänestäneet siitä, yksityistämmekö Länsi-Pohjan vai emme. Nyt äänestimme siitä, antaisimmeko kilpailutukselle, ja vain kilpailutukselle, mahdollisuuden - joka olisi viesti Rovaniemelle ottaa meidät tosissaan. Neuvottelijat vakuuttivat, että se on viesti, jolla on merkitystä sairaalamme tulevaisuuden kannalta. Minä uskoin heitä. Miksi moisesta kukaan valehtelisi?

Niin, kaupunginjohtaja puhui valttikorteista, joista toisen heitämme pois, jos emme anna kilpailutuskokeilulle mahdollisuutta. Kyllä minäkin olen korttia pelannut. Pelatessa pitää toisinaan bluffata, jos haluaa voittaa. Arvelin parin tunnin keskustelun vakuuttamana, että nyt on bluffin paikka. Se on nyt, juuri tällä viikolla, Kemin ja Länsi-Pohjan etu.

Seuraavassa äänestyksessä - jos sellainen edes tulee - yksityiset saavat tietää huutia.

Oikeastaan on aika siistiä heilutella porkkanaa korporaatioiden nenän edessä tähän tyyliin. Ylitornion äänestys kilpailuttamista vastaan saattoi jo kaataa koko yksityistämisajatuksen, mutta aina kun isoja firmoja voi käyttää hyväksi antamatta heille lopulta sitä porkkanaa - pelkän kepin - on pieni voitto.

Tepsutellessamme alas kaupungintalon portaita juttelin erään Vasemmistoliiton valtuutetun kanssa, joka selitti, että vastusti kilpailutusta, koska se olisi porttiteorianomainen johdanto väistämättömään yksityistämiseen, eikä kilpailutuksessa pienet firmat pärjäisi, suuret veisivät koko potin.
Olin eri mieltä. Länsi-Pohja pysyy kunnallisena. Kunniallisena. Ja myös pienissä yksityisissä firmoissa on yksi huono puoli; ne tavoittelevat loppujen lopuksi voittoa. Se on yksityisen tavoite. Ja ennemmin tai myöhemmin paras tapa tuottaa voittoa on myydä bisneksensä isommille. Niin se vain menee.

Älkäämme myykö terveyttämme Isolle Rahalle. En kääntänyt takkiani. Pelasin vain yhden kortin bluffaten. Toisinaan pitää hävitä taistelu voittaakseen sodan.