Puheenvuoroni valtuustossa marraskuussa 2017 - Mehiläinen

Valtuustossa 13.11.2017 äänestettiin Mehiläisen kanssa tehtävästä sopimuksesta.

Oma puheenvuoroni oli osa tästä etukäteen kirjoittamastani tekstistä. Vaikka

tilanne on muuttunut ja kehittynyt radikaalisti jo tämän jälkeen, samapa tämä on tänne laittaa, koska faktoilla on paha tapa pysyä muuttumattomana. Mutta siis kirjoitettu 13.11.2017: 

Tänään valtuustossa keskusteltaneen paljon. Etenkin heti ensimmäisen käsiteltävän asian, yhteistyöyrityskumppanuuden tiimoilta. Jokaisen puhujan ajatusten keskiössä on oma, vakaa tai ainakin jollain lailla vakuuttunut näkemys siitä, kuinka sairaalamme toiminta saadaan pysymään nykyisen kaltaisena tulevien muutosten läpikin.

Ratkaisumalli vaihtelee. Mutta ei paljoa; jostain syystä olemme onnistuneet menneinä viikkoina polarisoimaan keskustelun ääripäiden väliseksi. Länsi-Pohja ja Rovaniemi. Julkinen ja yksityinen.

Keskusteluun eivät ole päässeet mukaan ne todelliset ääripäät. Pohjoinen Suomi suhteessa eteläiseen. Paikallisuus suhteessa globaaliin. Terveys suhteessa ahneuteen. Yhteistyö suhteessa siltojen polttamiseen.

Samanmielisten puheenvuorojen aikana nyökytellään. Toisenmielisten puheenvuorojen aikana nostetaan kättä pystyyn ja sitten muistetaan, että nykyään puheenvuoroa pyydetään napista.

Molempien ratkaisujen kannattajien argumentit ovat hyviä ja perusteltuja, mutta molempiin liittyy myös spekulaatiota. Kaikki tunteisiin, järkeen, uskoon ja toiveisiin pohjautuvat puheenvuorot voivat vesittyä vielä monessa vaiheessa, jotka eivät ole meidän käsissämme. Kun saatavilla oleva tieto on vajavaista, arvoihin perustuva päätöksenteko korostuu. Mutta niitähän me juuri olemme: arvopäättäjiä.

Koska suurin osa argumenteista lienee tähän mennessä käytetty, keskityn hetkeksi yhteen olennaisuuteen; mahdolliseen tulevaan yhteistyökumppaniimme Mehiläiseen.

Pari viikkoa sitten Mehiläisen edustajat olivat paikalla, kun yhteisyritysmallista käytiin keskustelua Kulttuurikeskuksella. (Kuultavina piti olla ”erilaisten näkökulmien” edustajia, mutta käytännössä kaikki puhujat olivat yhteisyrityksen puolestapuhujia.)

Edustajilta kysyttiin Mehiläisen omistuspohjasta. Toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää kertoi, että yritys on suomalaisjohtoinen, ja sen omistajia ovat mm. suomalaiset eläkeyhtiöt Varma ja Ilmarinen sekä LähiTapiola. Ulkomaalaisesta omistuksesta Järvenpää ei tullut maininneeksi, eikä tuntunut muistavan tarkkaa ulkomaalaisomistuksen prosenttia sitä häneltä kysyttäessä. Olisi voinut kuvitella, että luvut olisi jotakuinkin mielessä, semminkin kun ruotsalaisen Tritonin ja amerikkalaisen KKR:n hallinnoimat rahastot omistavat Mehiläisestä 77,6 prosenttia. Mehiläinen on siis tulosvelvollinen suurimmalta osin ulkomaisille sijoittajille, sekä osittain myös yhtiön johdolle; Mehiläisen johtajilla on vähintään kymmenen miljoonan omistukset yhtiöön luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.

Yli sata vuotta vanha Mehiläinen myytiin vuonna 2006 ulkomaisille pääomasijoittajille, ja se tuli osaksi ruotsalaista Ambea-konsernia. Samaan aikaan alkoi niin sanottu agressiivinen verosuunnittelu, joka käytännössä tarkoitti Suomen liiketoiminnasta maksettavien verojen välttämistä, verotuksen siirtämistä halvempiin maihin. Erityisen paheksuttavaa tämä silloin alkanut näennäisen laillinen toiminta on, koska iso osa Mehiläisen tuloista tulee verorahoilla tuetuista palveluista.

Vuonna 2011 kävi ilmi, että yhtiö oli maksanut n. 35 miljoonan euron liikevoitostaan veroja Suomeen 360 000 euroa.

Verottajan mukaan vuoteen 2012 asti jatkunut verosuunnittelu – oikealta nimeltään veronkierto -  ei ollut laillista, ja asiaa puidaankin tällä hetkellä hallinto-oikeudessa.

Tilinpäätöksessään 2015 Mehiläinen totesi, että tuleva sote-uudistus on Mehiläisen pääomasijoittajille riski. Ehkä juuri tämän takia Mehiläinen on viimeisen parin vuoden aikana hankkinut palvelukseensa entisen kokoomuksen kansanedustajan Lasse Männistön yhteiskuntasuhteiden hoitajaksi ja kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustaja Joonas Turusen – sote-uudistusta puuhaamassa olleen henkilön – kehityspäälliköksi.

Näyttää siltä, että Mehiläisen oli tehtävä näitä pelaajahankintoja vastatakseen ulkomaisten omistajien tulosvaatimuksiin. Nyt yrityksellä on kiire: uusi lainsäädäntö voi viedä mahdollisuudet päästä julkisen rahan apajille. Mutta hyvän yrityksen, hyvän kauppurin keinoin Mehiläinen on kääntänyt tämän omaksi myyntilauseekseen. Samaan tapaan, kuin Ostos-tv aikoinaan ja nettikaupat nykyisin, houkutteleva tarjous on hyvä tehdä silloin, kun päätöksentekijällä on näennäisesti kiire. Älä mieti, osta nyt, tai kadu!

Miksi kerroin tällaisia tietoja? Koska jos olemme lähdössä yhteisyritykseen, olemme menossa Mehiläisen kanssa naimisiin 15 vuodeksi. Puolisosta on kuitenkin hyvä tietää mahdollisimman paljon ennen kuin karkaa vihille, varsinkin kun edellämainittuja asioita ei kilpailutuksissa laskettu pisteitä vähentäviksi kriteereiksi, vaikka syytä olisi ollut.

Jokaisen toimivan liiton perustana on luottamus. Mehiläinen ei ole tuon luottamuksen arvoinen.